Leijonien general manager Jere Lehtinen ja päävalmentaja Jukka Jalonen ovat parhaillaan perinteisellä pelaajatarkkailumatkalla Pohjois-Amerikassa. Parivaljakko seilaa ympäri NHL-halleja katsastamassa suomalaispelaajia tulevia talviolympialaisia silmällä pitäen.
Kaksikko väijyy Kanadassa ja Yhdysvalloissa seitsemän NHL-ottelua 10 päivässä. Kaikkinensa Leijonien johdon on määrä tavata 25 suomalaispelaajaa.
– Haluamme tavata heidät henkilökohtaisesti. Kaikkia emme tietenkään pysty, kun NHL:ssä pelaa nykyään niin paljon suomalaispelaajia, Jere kertoo Seiskalle.
Olympiakoneeseen tunkua
Pekingin talviolympialaiset ovat kuluvan kansainvälisen kiekkokauden kiistaton kohokohta. Helmikuisen turnauksen arvoa lisää luonnollisesti se, että edellisen kerran NHL-pelaajat on nähty olympialaisissa lähes kahdeksan vuotta sitten, Sotšissa 2014.
Muiden kiekkomaiden tavoin myös Leijonien olympiakoneeseen on ennätyskova tunku. Toistaiseksi Suomi on nimennyt Pekingiin vain kolme pelaajaa: supertähdet Aleksander Barkovin, Mikko Rantasen ja Sebastian Ahon.
Suomen olympiajoukkue koostunee lähes yksinomaan NHL-pelaajista.
– Näimme Euroopassa pelaavat pelaajamme Karjala-turnauksessa. Venäjän EHT-turnaukseen lähtevä joukkue on sekin jo pitkälti mietittynä. Pohjois-Amerikassa keskitymme pelkästään NHL-pelaajiin ja olympiajoukkueeseen, Jere naulaa.
Nuoriso iloinen yllätys
Leijonien johdolla on positiivinen ongelma pelaajavalintojen suhteen. Moni nuori suomalainen NHL-pelaaja on säväyttänyt syksyn pirteillä otteillaan.
– Tiesin, että (Anton) Lundell on hyvä pelaaja ja että hänellä on kova halu kehittyä. Uskoin hänen pelaavan tällä kaudella jo joitakin NHL-otteluita, mutten olisi ihan uskonut, että kaveri tulisi heti noin hyvin sisään, GM Lehtinen suitsuttaa.
– Anton pelaa isoja minuutteja isossa roolissa, sekä yli- että alivoimaa. Se on osoitus siitä, että häneen luotetaan. Myös (Rasmus) Kupari on pelannut isoja minuutteja ja onnistunut hienosti Los Angelesissa. Hänetkin on kyllä pantu merkille.
Siilinjärven mies kunniaan
Jere Lehtistä lämmittää sekin, että NHL:n kärkijoukkueiden eli Florida Panthersin ja Carolina Hurricanesin tärkeimmät pelaajat ovat pitkälti suomalaisia. Se lupaa hyvää olympialaisia ajatellen.
– Sieltä löytyy tiettyjä tutkapareja ja jätkiä, jotka saavat runsaasti luottoa joukkueissaan. Se osoittaa suomalaispelaajien vahvuuksia: he voivat johtaa joukkueitaan kärkirooleissa.
– Jos Floridaakin miettii, niin siellä kolme kärkisentteriä ovat kaikki suomalaisia. Barkovin ja Lundellin takana myös Eetu Luostarinen on hyvä pelaaja. Hän on tehnyt kovasti töitä ja noussut pikkuhiljaa esiin. Eetulta löytyy kaikki elementit kovaksi pelimieheksi.
Heiskanen herra ja hidalgo
Leijonien hyökkäyksen ja maalivahtipelin pitäisi olla Pekingissä kondiksessa. Vain puolustuksen laatua ja leveyttä on pidetty pienenä kysymysmerkkinä. Pakiston tahtipuikkoa heiluttaa itseoikeutetusti Dallas Starsin paras pelaaja, Miro Heiskanen.
– Heiskasen hienot otteet eivät ole tulleet kenellekään yllätyksenä. On ollut hienoa nähdä, että viime aikoina on alkanut tulla tulostakin. Se oli vain ajan kysymys, Jere myhäilee.
Toki Leijonilta löytyy pomminvarmaa Esa Lindelliä ja laadukkaita perusluutia à la Henri Jokiharju, Jani Hakanpää, Olli Määttä ja peliaikansa kanssa tuskaillut Juuso Välimäki, mutta jykevälle alakerran isännälle olisi taatusti tilausta.
Tapaus Ristolainen
Mutta mikä mahtaa olla tapaus Ristolaisen tilanne? Yksi Suomen puolustuksen ykköshevosista, Rasmus Ristolainen, sivuutettiin jääkylmästi kesän maajoukkuetapaamiselta. Sen jälkeen Philadelphian viikingin ja maajoukkuejohdon välejä on kuvailtu viileiksi.
– Menemme katsomaan Phillyn pelin. Tapaamme Rassen samalla tavalla kuin kenet tahansa muunkin pelaajan. Hänen suhteensa tilanne on se, että kaikki ovet ovat edelleen auki – kuten muidenkin pelaajien osalta, Jere vakuuttaa Seiskalle.
Pöytä on siis puhdas ja kaikki ok?
– Pöytä on puhdas, ainakin meidän osaltamme. Enkä usko, että hänenkään puoleltaan on mitään. Kausi on nyt menossa ja pelit näyttävät, keihin olympiavalinnat osuvat.
