Leijonien päävalmentaja Jukka Jalonen, 58, nähdään jälleen tutun analyyttisena vaihtopenkin takana, kun hallitseva maailmanmestari Suomi lähtee puolustamaan kunniaansa Latvian MM-kisoihin. Se on kuitenkin vain toinen puoli mestarivalmentajasta.
– Jokaisella meillä on oma työ- ja siviiliminänsä. Vapaa-ajalla olen ihan tavallinen suomalainen keskivertoäijä, Jukka kuvailee itseään Seiskalle.
Kuin sanojensa vakuudeksi hän seisoo harava kädessä omakotitalonsa pihalla Riihimäellä.
– Totta puhuen meikäläinen ei ole mikään viherpeukalo, mutta nämä haravointihommat ja ruohonleikkuut onnistuvat kyllä. Muutoin pihanlaitto on enemmänkin vaimon heiniä.
Monien muiden kiekkovaimojen tapaan myös Sari Jalosella on suuri merkitys miehensä menestyksessä. Jukkaa pidetään kenties parhaana Euroopassa valmentavana kiekkovelhona, ja osakiitos siitä kuuluu pitkäaikaiselle puolisolle.
– Kyllä madame Jalonen on ollut vahvasti meikäläisen uran takana. On ollut helppo keskittyä omaan hommaan, kun Sari on hoitanut kotia ja perhettä. Hän on tehnyt paljon uhrauksia eikä ole siksi välttämättä päässyt toteuttamaan kaikkia omia haaveitaan.
Jukka muistuttaa huippu-urheilun voivan olla aika itsekästä ja julmaakin touhua, sillä muuten huipulle ei ole asiaa.
– Onneksi vaimo on ollut myötämielinen. Totta kai välillä tulee sanomista ja on vaikeita hetkiä, mutta olemme olleet yhdessä yli 30 vuotta ja meillä synkkaa edelleen hyvin. Jokainen tekee omat valintansa. Niin hänkin on tehnyt, kun on halunnut olla kanssani.
Kultavalmentaja Jukka Jalosen Sari-vaimo: ”Kannan vastuun kodin pyörittämisestä!”
Elämänvalinnat ovat vieneet Jalosia myös ulkomaille. Vuosituhannen vaihteessa Jukka, Sari sekä pariskunnan pienet pojat Jesper (s. 1994) ja Jimi (s. 1996) viettivät kolme vuotta isän valmennuspestien perässä Italiassa ja Englannissa.
– Olimme ensin Alleghen pienessä vuoristokylässä ja sitten Newcastlessa, joka oli itse asiassa oikein kiva kaupunki. Se oli helppoa aikaa, kun pojat olivat vielä silloin sen verran pieniä.
– Kun myöhemmin valmensin Pietarissa, perhe jäi Suomeen, sillä pojilla oli koulut kesken. Oli vaikeaa olla erossa perheestä.
Muutamia ulkomaanpestejä lukuun ottamatta Jukka on piirrellyt fläppitaululleen kotimaan kamaralla. Se on ollut etu perheorientoituneelle miehelle, joka arvostaa laatuaikaa puolison ja jälkikasvun kanssa.
– Pystyin aika hyvin olemaan kotona poikien ollessa pieniä. Jesperin syntyessä valmensin Ilveksessä ja Jimin syntyessä työskentelin Rauman Lukossa. Suomessa matkustamista ei ole paljoa, joten aikaa jää perheelle.
– Ulkomaanvuosinakin olimme tiiviisti perheenä. Suomeen palattuamme poitsut alkoivat pelata lätkää, ja sain jälleen olla läsnä. Meillä on tosi hyvät välit, ja olen onneksi ehtinyt olla isä pojilleni.
Nuorempi poika Jimi, 25, on pelannut Liigaa viimeksi SaiPassa. Peliuransa päättänyt isoveli Jesper, 27, puolestaan valmentaa Suomi-sarjassa Kalajoen Junkkareita.
– Hän valmentaa jo neljättä vuottaan, vaikka on vasta nuori mies. Nyt, kun hän on alkanut ymmärtää, mitä valmentaminen on ja oma valmennusfilosofia alkaa hahmottua, hän on alkanut kysellä valmennusvinkkejä.
– Jiminkin kanssa meillä on hyvä ja keskusteleva suhde. Joskus hän pyytää katsomaan pelaamansa vaihdot ja kerron sitten mielipiteeni. Kummankin kanssa on edelleen perinteinen isä–poika-suhde, mutta ajan myötä se muuttuu myös kaverilliseksi.
Kolmen MM-kullan Jukka Jalonen on alansa kovimpia osaajia, ja tilipussi on sen mukainen. Hän voisi tuhtien valmennustienestiensä turvin valita vapaasti asuinpaikkansa, mutta koti on ollut Riihimäellä jo parikymmentä vuotta.
– Päätimme asettua Riihimäelle palatessamme perheen kanssa Englannista 2001. Tämä on tuttu ja kiva paikka, joten valinta oli helppo. Onhan tässä tullut nähtyä muutakin, mutta en ole kaivannut mitään sen kummempaa, Jukka perustelee.
– On hyvä miettiä, mikä on tärkeää, ja minulle Riihimäki on hyvä. Täällä on kiva olla, ja läheiset sekä ystävät ovat lähellä. Arvostan sitä, että pääsen rentoutumaan sellaisten ihmisten ympäröimänä, joista välitän.
Kultasormena tunnettu mestarivalmentaja arvostaa myös sitä, että saa olla kotikaupungissaan rauhassa. Riihimäellä Jukka Jalonen on Jukka vaan.
– Se on iso tekijä. Muualla minut useimmiten tunnistetaan, mutta riihimäkeläiset eivät noteeraa minua mitenkään. Täällä kukaan ei huudahda ruokakaupassa, että ”Jumalauta, Jalonen!”
– Saan täällä henkistä lepoa, joka säästää energiaa. Olen ollut isoissakin kaupungeissa, mutten voisi koskaan kuvitella asuvani sellaisissa paikoissa. Siellä on liikaa ihmisiä, viihdyn vähän pienemmissä porukoissa.
Riksussa onkin useita kaveriporukoita, joihin Jukka kuuluu ja joissa hän sanoo aidosti viihtyvänsä.
– Yksien kanssa golfataan, toisten kanssa kalastetaan. Yhdessä porukassa tulee otettua olutta ja pelattua biljardia. Joskus taas tulee vain hengattua ja syötyä sekä juotua hyvin. Sellainen on hyvää vastapainoa valmentamiselle.
Leijonalauman johtaja järjestää Riihimäellä myös maajoukkueen johdon palavereita.
– Kutsun maajoukkuevalmentajia usein Teatterihotelliin, koska tänne on niin helppo tulla kaikkialta. Hotellin neuvotteluhuoneesta löytyy sopivat tilat, ruoka on maistuvaa ja kaikki toimii.
Jukka kehuu muutoinkin rakkaan kotikaupunkinsa ylivertaista sijaintia.
– Moni liigapaikkakunta on ihan lähellä, Vierumäelle ajelee reilussa tunnissa ja Hartwall Arenallekin vain 45 minuuttia. Kun valmensin kaksi vuotta Jokereita, yövyin vain kerran Helsingissä. Tämä on sijainniltaan aivan loistava.
Jukan kelpaa olla Riihimäellä, joka pitää omaa poikaansa arvossa. Kaupunki nimesi vuosi sitten yhden puistoistaan Jukka Jalosen puistoksi. Siellä on Jukan kunniaplakaatti ja kiekkoaiheinen ääniteoskin. Myös kaupungin jäähalli on viralliselta nimeltään JJ-Areena.
– Olen syntynyt Riksussa ja viettänyt täällä elämäni ensimmäiset parikymmentä vuotta. Seuraavat 20 vuotta menivät muualla, mutta palasimme tänne taas parikymmentä vuotta sitten. Jälleen on siis parinkymmenen vuoden sykli tullut täyteen, mutta enää ei ole hinkua minnekään!
Eetu Ampuja, erikoistoimittaja