Television voima on valtava. Tai ainakin se oli sitä reilut parikymmentä vuotta sitten. Pienimuotoiseen julkisuuteen riitti, kun henkilö oli vieraana suositun tv-ohjelman yhdessä jaksossa. Kylillä tiedettiin Napakympin Herra C ja tietokilpailuun osallistuja tunnistettiin lähikaupan kassajonossa.
Lue myös: Näkökulma: Tosi-tv-seksissä on tapahtunut valtava muutos - oletko kiinnittänyt tähän huomiota?
Puhumattakaan ihmisistä jotka työskentelivät televisiossa säännöllisesti. Eikä tarvinnut olla useita kertoja viikossa esiintyvä uutisankkuri, vaan riitti, että olit juontajan apulainen, palikan kääntäjä Onnenpyörässä tai muusikkona ohjelmassa, jossa muusikoita tarvittiin. Lehdet tekivät juttuja ja melkein missä tahansa ohjelmassa millä tahansa kanavalla esiintyvä ihminen tunnettiin ja tunnistettiin lähes koko maassa.
Sitten tuli lisää kanavia, vielä lisää pienempiä kanavia, suoratoistopalveluita, Youtube, Facebook, Instgram ja IGTV, TikTok...
Istuin viime viikonloppuna autossa kahden 13-16-vuotiaan sukulaisen kanssa, jotka kyselivät tv-työstäni ja julkisuudesta ylipäätään. Puheeksi tuli muutamia niin sanottuja isoja nimiä Mikko Leppilammesta Vappu Pimiään. Nuoret eivät joko olleet kuulleetkaan heistä tai maksimissaan nimet kuulostivat etäisesti tutulta. Vapun ja muun muassa Janni Hussin toinen muisti, koska heillä on älyttömästi seuraajia IG:ssä ja Tiktok-tilit. Yhtään tv-ohjelmaa, joissa edellä mainitut ovat esiintyneet, hän ei tiennyt.
Sen sijaan hän pystyi luettelemaan lonkalta kymmeniä nimiä tai käyttäjää (nimeä), joilla oli Tiktokissa satojatuhansia seuraajia tai jopa pian jo esihistoriallisessa Youtubessa sama määrä tilaajia.
Tässähän ei siis ole mitään huonoa. Nuoriso seuraa eri kanavia ja perinteinen televisio kiinteine lähetysaikoineen tai jopa on demandina pitkine sisältöineen ei vain toimi nuorille. Tai isolle osalle nuoria, eikä osalle vanhempiakaan katsojia. Nuorten julkkikset ovat Tiktokissa ja seuratut tähdet ovat sisällöntuottajia omina itseinään, ilman television vaatimaa koneistoa. Mobiilissa katsominen ja interaktiivisuus on päivän sana.
Television tekijät ovat jo vuosia yrittäneet keksiä ratkaisua siihen, miten nuoret saataisiin viihtymään edelleen taikalaatikon ääressä. Vaikka toki Tempparit ja kaltaisensa – joita ei niitäkään livenä perinteisestä telkkarista älyttömän paljon katsota – edelleen vetävät nuoria katsojia, niin isompien viikonlopun viihdeohjelmien katsojat ovat auttamatta profiililtaan vähintään keski-ikäisiä.
Tätä ongelmaa on yritetty ratkaista esimerkiksi tuomalla tubettajia televisioon. Se ei pääsääntöisesti kovin hyvin toimi, sillä kyseessä on kaksi erilaista mediaa ja jo perinteisen television ohjelmien rakenteet ja sisällöt eivät toimi Tiktok-sukupolvelle. Rakastettu tubettaja tai somevaikuttaja ei välttämättä ole niin rakastettu televisioformaattiin puristettuna.
Yksi tapa haalia nuorempia katsojia on luoda nuorten suosimien formaattien ympärille älytelevisiosovelluksia tai nettisaitteja, joista saa tilata ohjelmaan liittyviä lisäpalveluista, kuten BigBrother 24/7:aa, jossa talon tapahtumia pystyy seuraamaan nimensä mukaisesti vuorokauden ympäri, eikä ole riippuvainen BB:n ohjaajien ja tuottajien valinnoista lähetyssisältöön liittyen. Mutta eivät nämä ole tietenkään enää perinteistä televisiota.
Vanhemman polven tv:n tekijät lausuivat vielä muutamia vuosia sitten, että videopalvelut ja somesaitit eivät koskaan tule syrjäyttämään televisiota. Nyt puheita joudutaan pyörtämään, kun yleisöjen ohella myös kaupalliset asiakkuudet ovat valumassa pikkuhiljaa sosiaalisen median puolelle ja vaikuttajien käsiin.
Somesta saa halvemmalla, kohderyhmäkeskeisemmin, tavoitettua parhaimmillaan enemmän ostopäätöksiä tekevää maksukykyistä väkeä ja somen kaupallisia yhteistöitä ei koeta niin selkeiksi mainoksiksi kuin mainostoimistojen räätälöimät tv-spotit – joiden aikana jo dinosaurustelevision aikana käytiin jääkaapilla.
Kaupallinen televisio kuitenkin pyörii pitkälti mainos- ja sponsorirahalla – siksi tv:n tekijät joutuvat keksimään uudenlaisia sisältöjä rahoittaakseen ohjelmia, kun somekaan ei suoraan telkkarissa toimi. Näitä edustavat muun muassa branded content -sisällöt, joissa maksava asiakas on läsnä jo käsikirjoituksessa ja usein tarjoaa puitteet ja miljöön kuvauksiin.
Tällaisia sisältöjä on erilaisia ja eritasoisia riippuen pitkälti siitä, kuinka isolla dollaritukulla asiakas on mukana. Brändätty sisältö on kuitenkin niin laaja aihekokonaisuus ja menee alkuperäisen kirjoituksen aiheen viereen, ettei tässä siitä sen enempää – paitsi muutama esimerkki: Tankkaustarinat: ABC, Radalla: VR, Me postilaiset: Posti…
Median ja katsojien pirstaloituminen ja jakautuminen kaikkien edellämainittujen välineiden kesken on nykypäivää.
Some ja suoratoistot jylläävät viihtymisen aallonharjalla, mutta televisio ei kuole. Se voi muuttaa muotoaan, mitä on jo tehnytkin, mutta sillä on edelleen paikkansa. Sama pätee radion ja podcastien suhteen.
Itse television tekijänä olen joutunut opettelemaan myös somesisältöjen tekemistä vähintään ohjelmien puffaustarkoituksessa. Somesisällöt ovat täysin oma taiteenlajinsa ja pakko myöntää että olen siinä suhteellisen paska.
Onneksi nykyään tuotantoyhtiöissä ja kanavilla on ihmisiä, jotka ovat koulutettuja hommaan. Se on oikeaa työtä siinä missä televisiokin.
Jos nyt kumpikaan sitten on. ;)
Jupe Tuomola on tuottaja, käsikirjoittaja, esiintyjä ja nuortenkanava Inezin sisältöjohtaja. Jupe pureutuu viikoittain mediamaailman koukeroihin ja ilmiöihin erityisesti televisiokulmalla.