Ollessani vielä lapsi, ehkä 6–10-vuotias, niin muistan tiettyyn aikaan lauantai-iltaisin muutoin erittäin rauhallisen ja joviaalin Hilja-mummini energiatasojen ja joskus jopa hienoisen aggressiivisuuden nousseen toiseen potenssiin. 

Mummi varasi shotgun-paikan rintamamiestalon olohuoneesta, fiikuksien ja koriste-esineiden väliin sijoitetusta samettiverhoillusta nojatuolista. Jännitys oli käsinkosketeltavaa. Aggressiivinen puoli heräsi, jos joku tohti sanoa jotain ääneen.

Tulihan televisiosta Lauantaitanssit.

Lue myös: Näkökulma: Tämän takia sinäkin itkisit Vain elämäässä - suosikkiohjelman armoton tunnehakkerointi sai tähtiartistin ottamaan hatkat

Tv-legenda Heikki Hietamiehen juontama Mainostelevision ohjelmistossa 1970–1985 nähty musiikkiohjelma, jota seurasi parhaimmillaan 1,5–2 miljoonaa katsojaa, piti sisällään vaihtuvien artistien esityksiä ja tanssia. Ei juuri muuta.

Ohjelman suola oli vakoilla, näkyykö tavistanssijoiden joukossa tuttuja, naapureita tai muuten vaan ihmisiä joiden tanssimista sai arvostella. Eräänlainen aikansa kilpailureality siis.

Oma suolansa oli tanssilegenda Åke Blomqvist, joka valitsi ohjelman tanssijat ja taisi opettaa näille askeliakin – etenkin, kun illan jonkinlainen kohokohta, äänilevyltä soitettu diskotanssi otti paikkansa.

BumtsiBum lajinsa viimeinen

Lauantaitanssit, Kari Salmelaisen alkuperäinen Napakymppi ja muut kaltaisensa olivat paitsi televisiotapauksia, myös viikon kohokohtia tuon ajan Suomessa. Niitä odotettiin kuin lauantaisaunaa ja kruunukorkkiolutta.

Toki tv-tapauksia oli ollut jo aiemminkin, kuten vuonna 1958 alkanut Palapeli-ohjelma ja etenkin sen osuus Laatikkoleikki, jota veti aikansa megajulkkis Niilo Tarvajärvi. Pelissä kilpailijan tuli valita muutamasta laatikosta se, jossa uskoi pääpalkinnon olevan. Palkinnot saattoivat olla ihan mitä tahansa käkikellosta hiirenloukkuun.

Lue myös: Näkökulma: Meillä on ongelma - miljoonien rakastama tosi-tv-hitti on todellisuudessa suurta käsikirjoitettua teatteria, jonka pääosissa onkin näyttelijöitä

Nykytelevisiossa ei tällaisia viikon tapauksia enää juurikaan näy. Alkuperäinen BumtsiBum lienee viimeisiä olohuoneen täyttäjiä – toki kaikki kunnia esimerkiksi Tanssii tähtien kanssa -ohjelmalle, mutta puolta Suomea sekään ei ruudun ääreen kerää.

Tämä johtuu tietenkin siitä, että kanavia ja ohjelmia on moninkertainen määrä verrattuna jopa ihan muutamienkin vuosien taakse. Suoratoistopalveluista puhumattakaan.

Myöskään nuoret eivät enää juurikaan edes katso televisiota, vaan nauttivat viihteensä Youtubesta, Tiktokista, Snapchatista ja toki Netflixistä, HBO:sta ja muista suoratööttimistä. Tai jos tv-sisältöä katsotaan, niin se katsotaan mobiilissa vaikka koulumatkalla.

Tv potkii ja hengittää eri muodossa

On demand -katsominen, eli katsot kun huvittaa, sopii nykyajan kiireiseen elämänrytmiin ja mainoksiakaan ei ole tai ne saa blokattua ostamalla premium-tasoisen palvelun. 

Se, että kaikki on saatavilla ja omaan aikatauluun upotettavissa, on pelkästään hienoa ja myönnän itsekin olevani suoratoistopalveluiden suurkuluttaja. Mutta silti, joskus häviävän hetken, ajelehdin menneeseen, en välttämättä ihan mummin rintamamiestalon olohuoneeseen asti, mutta siihen aikaan, kun odotti illalla tulevaa Dallasin, Miami Vicen tai vielä Twin Peaksinkin jaksoa. 

Siihen aikaan, kun odotus vielä palkittiin.

Lue myös: Näkökulma: Antero Mertaranta teki jääkiekon MM-finaalissa megamokan, jonka kaikki muut ovat välttäneet

Television kuolemasta on puhuttu jo pitkään, mutta vielä se potkii ja hengittää. Osittain toisessa muodossa, mutta samalla perusidealla – kokoaa ihmiset viihtymään.

Jupe Tuomola on tuottaja, käsikirjoittaja, esiintyjä ja nuortenkanava Inezin sisältöjohtaja. Jupe pureutuu viikoittain mediamaailman koukeroihin ja ilmiöihin erityisesti televisiokulmalla.