Suomalainen lätkätähti avautuu Amerikan kauhuista – kihlatulle annettiin kylmäävä varoitus
NHL-unelman tavoittelu voi olla rajua ja raadollista touhua.
Lähestulkoon jokaisen jääkiekkoa pelaavan pikkupojan unelmana on päästä jonain päivänä NHL:ään. Maailman kovin kiekkoliiga on myös monen varttuneemman pelaajan haaveena. Todennäköisyydet ovat kuitenkin häviävän pienet.
Ani harva jääkiekkoilija pääsee koskaan lähellekään NHL:n portteja. Vielä harvemmasta tulee tähtipelaaja tarunhohtoiseen – Mikko Rantasia, Sebastian Ahoja ja Aleksander Barkoveja ei tosiaan kasva puissa.
Ylöjärveläinen Waltteri Merelä, 26, on onnistunut kovassa tempussa. Hän pääsi viime kaudella maistamaan NHL-arkea 19 ottelun verran. Waltterin nimi painuu myös taalaliigan maalintekijätilastoihin, sillä hän sai kertaalleen punalampun päälle.
Pikapaluu Eurooppaan
Kotipitäjänsä Ylöjärven Uplakersin kasvatti sai NHL-sopimuksen keväällä 2023. Tapparan Suomen mestaruusjuhliin huipentunut liigakausi poiki suoraviivaiselle laiturille yksivuotisen diilin Tampa Bay Lightningiin.
Nyt, vain vajaa puolitoista vuotta myöhemmin, Waltteri antaa Seiskalle haastattelua sveitsiläisseura SC Bernin sopimuspelaajana. Mitä oikein tapahtui? Miksi mies palasi Eurooppaan vain yhden Pohjois-Amerikassa vietetyn kauden jälkeen?
– Koen sen niin, että tykkään lätkästä myös siksi, että pääsee pelaamaan paljon. Haluan olla joukkueelle merkityksellinen pelaaja. Jenkeissä se ei ihan toteutunut, Waltteri alustaa Seiskalle Leijonien mediatilaisuudessa.
Härskiä narsistilätkää
Harva pelaaja marssii NHL:ään karmit kaulassa saluunan ovet sisään potkien. Moni joutuu raivaamaan tiensä farmiliigan kautta, niin myös Waltteri. Pirkanmaalainen pelimies sanoo suoraan, ettei AHL ollut häntä varten. Syitä on useampi.
– En kokenut kehittyväni siellä pelaajana enkä niin nauttinutkaan siitä. Vaikka pelasin hyviä pelejä ja joukkueemme pärjäsi, ei siitä samalla tavalla nauttinut. Ei siellä pelien jälkeen aina ollut kovin innoissaan.
AHL:ssä näkee sellaista, että yritetään saada itseään näkyville aika tyhmilläkin jutuilla.
Suomalaiseen joukkuepeliin ja yhteistyön jääkiekkoon tottuneelle pelaajalle AHL voi olla pieni shokki. Pelaajien välillä vallitsee jatkuva kilpailutilanne. Moni sortuu metsästämään omia pisteitä NHL-kutsun toivossa. Waltteri allekirjoittaa väitteen.
– Sitä se on pitkälti. AHL:ssä näkee sellaista, että yritetään saada itseään näkyville aika tyhmilläkin jutuilla. Kovilla taklauksilla ja muilla tempuilla, joissa ei ole mitään järkeä. Niitä näkyi siellä tosi paljon, Waltteri hymähtää.
Onko mitään järkeä?
Merelä myös kritisoi AHL:n otteluohjelmaa, jossa joukkueet saattavat tahkota kaukalossa kolmena peräkkäisenä päivänä.
– Meilläkin oli välillä pelejä perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina. Kyllä siinä katoaa järki monessa suhteessa, Waltteri sanoo suoraan.
– Sarjasysteemikin on sellainen, että pelataan käytännössä koko ajan lähiseudun joukkueita vastaan. Me pelasimme 72 runkosarjaottelusta 30 peliä kahta ja samaa joukkuetta vastaan. Siinä alkaa olla hohdokkuus kaukana.
”Vaarallinen kaupunki”
Pelilliset puutteet ovat yksi asia, yleinen viihtyvyys ja jopa turvallisuus aivan oma lukunsa. Waltteri pelasi Lightningin farmijoukkue Crunchissa, jonka kotikaupunki Syracuse sijaitsee noin neljän tunnin lentomatkan päässä Tampa Baysta.
– Se on liigan isoin välimatka NHL- ja AHL-joukkueen välillä. Vielä isompi ero oli elämänlaadussa paikkakuntien välillä. Se oli ihan erilaista.
– Syracuse on vaarallinen kaupunki. Tosi ghetto paikka, mitä suomalaisen voi olla vaikea ymmärtääkään. On ihan eri juttu käydä jossain New Yorkissa tai Miamissa.
Rikollisuus rehottaa
Valtaosan viime kiekkokaudesta Syracusessa viettänyt Waltteri kuvailee New Yorkin osavaltiossa sijaitsevaa paikkakuntaa sellaiseksi amerikkalaiseksi kaupungiksi, jota harvemmin näkee tv-sarjoissa.
Kihlatulleni sanottiin suoraan, että älä ikinä kävele hallille.
– Siellä on paljon rikollisuutta eikä oikein mitään tekemistä. Kihlatulleni sanottiin suoraan, että vaikka hallille oli kilometrin matka, niin älä ikinä kävele hallille. Siellä tehtiin selväksi, että aina on liikuttava autolla tai sitten joku tulee hakemaan.
– Se kertoo jotain paikkakunnasta. Varsinkin suomalaisena sitä on tottunut siihen, että aina voi ulkoilla ja tehdä asioita. Mutta se on erilainen paikka. Tampassa taas oli paljon liikunnallisia ihmisiä ja älytön määrä lenkkeilijöitä kaikkialla.
Vain vähän vastuuta
Waltteri ei antanut karun amerikkalaiskaupungin häiritä vaan keskittyi olennaiseen. Hän tehtaili ensimmäisellä Pohjois-Amerikan kaudellaan 55 AHL-ottelussa 15 maalia ja yhteensä 35 tehopistettä. 19 NHL-ottelussa syntyi jo mainittu yksi maali.
– Olin melkein neljäsosan kaudesta ylhäällä NHL:ssä. Siellä tuli nähtyä, että vaikka pelasi tosi hyvin, niin peliaika oli silti sen yhdeksän minuuttia. Ei se siitä muuttunut, Waltteri tuumaa ja vihjaa, ettei moisella peliajalla tehdä ihmeitä.
– Aika paljon olisi pitänyt kehittyä, että olisi päässyt pelaamaan enemmän.
Kieltäytyi jatkodiilistä
Silti hän ei ole kohtelustaan katkera, päinvastoin. Waltteri kokee kaikesta huolimatta saaneensa reilun näyttöpaikan. Itsekriittinen hyökkääjä osaa myös katsoa peiliin.
– En saanut tehtyä tarpeeksi tulosta. Pelasin ihan jees ja he olivat tyytyväisiä myös alivoimapelaamiseeni, mutta maalipaikat pitäisi pystyä käyttämään hyväksi. Itse en ihan pystynyt, ja sitten joku muu ottaa paikkasi.
– Kyllä he antoivat minulle ihan mahdollisuuden, ei siinä mitään. Olisivat myös halunneet, että jatkan siellä, mutta tein tällaisen päätöksen.
”Eihän sitä tiedä…”
Waltterin päätös oli palata Eurooppaan ja siirtyä Sveitsin rahakkaaseen liigaan. Leijonista tuttu taituri ei ole päivääkään katunut päätöstään.
– Olen tällä hetkellä tosi tyytyväinen. On ollut ihan mahtava alkukausi ja nauttinut taas paljon pelaamisesta. Sveitsin sarja on pirun tasainen ja tiukka. Se varmasti kehittää pelaajia.
Ehkä koskaan ei kannata sanoa, että ei koskaan.
– Mutta olen silti sitä mieltä, että oli tosi hyvä Pohjois-Amerikan reissu. Paljon tuli oppia ja päällisin puolin meni tosi hyvin. Pääsin sentään pelaamaan NHL:ssä ja onnistuin siellä maalinteossakin, hän iloitsee.
Waltterin kehityskäyrä sojottaa yhä ylöspäin. 26-vuotiaana hänellä voi vielä hyvinkin aueta NHL:n ovet. AHL:n armoton farmiralli ei kuitenkaan enää kiinnosta.
– Ehkä koskaan ei kannata sanoa, että ei koskaan. Eihän sitä tiedä mitä mahdollisuuksia sieltä vielä tulee. Mutta nyt olen tyytyväinen nykyiseen tilanteeseeni.