Anneli Auerin tytär avautui mielenterveydestään – joutui sairaalahoitoon
Kun oli kulunut viisi vuotta Jukka S. Lahden murhasta, Annelin Auerin vanhin tytär haettiin teini-ikäisenä kesken espanjan tunnin poliisikuulusteluihin. Tyttärelle poliisikuulustelut osallisuudesta isänsä murhaan olivat järkyttäviä tapahtumia.
Anneli Auerin ja Jens Ihlen (ent. Kukka) uudelleen avatun rikosoikeudenkäynnin aikana on tullut esiin useita karuja ihmiskohtaloita, joiden seurauksia Auerin lapset kantavat yhä edelleen.
Video: Anneli Auer taas oikeudessa.
Yksi, joita kova kohtalo on kolhaissut, on Annelin vanhin tytär, joka on nyt 27-vuotias.
Hän kertoi Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa, millaiseen myllytykseen hän joutui isänsä, Jukka S. Lahden murhan jälkeen.
Pidätys keskellä päivää
Kun perheen isä, Jukka S. Lahti oli murhattu vuonna 2006, kolmen vuoden päästä perheen äiti pidätettiin keskellä päivää epäiltynä tästä murhasta.
Kotona olleet kaksi vanhinta lasta eivät sitä vielä tienneet. Pian ovikello soi, ja sosiaalivirkailijat veivät lapset kodistaan vastaanottokotiin. Kaksi nuorinta oli viety sinne suoraan päiväkodista.
– Minulla oli ihan hirveitä ajatuksia, pelkoa ja epävarmuutta enkä voinut käsittää mitä on tapahtunut, isosisko kertasi oikeudessa tapahtumia.
– Olimme surullisia, peloissamme ja toistemme tukena. Odotettiin, milloin nähdään äitiä, tytär kertoi.
– Itse olin poissa tolaltani ja kävin poliisikuulusteluissa. Ne oli tosi traumaattisia.
Tuolloin tytär oli 12-vuotias.
– Oletus oli, että äiti on syytön ja me päästään takaisin kotiin.
Sijaiskodista katastrofi
Anneli Auerin vuonna 2009 syksyllä tehty pidätys johti murhatuomioon, josta hänet hovioikeudessa vapautettiin heinäkuussa 2011.
Koska isä oli kuollut ja äiti vangittu, neljälle lapselle piti löytää pysyvä sijaiskoti.
– Silloin luulimme, että äidin veljen ja hänen vaimonsa luona olisi hyvä olla, joten totta kai halusimme sinne.
Myöhemmin kaikki lapset ovat syyttäneet sijaisvanhempia jopa julmiksi luonnehtimistaan kasvatusmetodeista ja manipuloivasta käytöksestä.
Vuosia myöhemmin sosiaalityöntekijä teki sijaisvanhemmista rikosilmoituksen heitteillejätöstä, mutta se ei johtanut mihinkään.
Isosisko kokee joutuneensa sijaisvanhempien silmätikuksi. Lopulta tytär, tuolloin noin 13-vuotias, ilmoitti sosiaalityöntekijälle kärjistyneestä tilanteesta ja halustaan päästä sijaisperheestä pois.
– Sisarukset olivat todella surullisia, isosisko muisteli oikeudessa.
Lohduton itku
Oikeussalissa vanhin tytär esiintyi rauhallisesti. Kun puhe kääntyi siihen, missä vaiheessa hänen ja sisarusten tiet erkaantuivat, isosisko kävi selvästi läpi tunnemyrskyä.
– Tapaamiset vähitellen vähenivät, eikä niitä lopulta enää ollut.
– Yritin olla heihin yhteydessä, mutta se ei tuottanut tulosta. Pyysin usein sossulta yhteyden luomista, olen kirjoittanut kirjeitä ja virallisissa yhteyksissä vaatinut tapaamista, mutta turhaan.
Kun puolustuksen asianajaja Markku Fredman kysyi, mitä ajatuksia se herätti, etteivät sisarukset enää tulleet aiemmin sovittuihin tapaamisiin, isosisko joutui pitämään pitkän tauon.
Hän murtui itkuun, ja kesti hetken ennen kuin hän sai kasattua itsensä.
– Se tuntui tosi surulliselta, isosisko vastasi yhä itkien.
Samaan aikaan hänen äitinsä oli vankilassa, isä kuollut ja yhteydet sisaruksiin poikki. Onneksi äidin vankilatapaamiset jatkuivat kuten ennenkin, ja lisäksi isovanhemmat olivat tärkeä tukipilari.
Odotti muuttoa äidin luokse
Tytär kertoi muistavansa vieläkin sen hetken, kun hän kuuli äitinsä, Anneli Auerin vapautuvan murhasyytteestä.
– Se oli vuosi 2011 ja kuulin sen radiosta, kun olin vaarin autossa ja menossa jonnekin.
Anneli vapautui heinäkuussa, ja tytär oli sopinut muutosta äitinsä luokse portaittain.
– Mun kaikki kotiin jääneet vaatteet olivat jääneet liian pieniksi ja suunniteltiin, että käydään ostamassa uudet vaatteet.
– Syksyllä olisin muuttanut takaisin.
Pienempiä sisaruksiaan hän ei nähnyt.
– Muistan kuulleeni, että he olivat lähteneet koko kesäksi veneilemään. Luulisi, että kun äiti vapautui vankilasta, lapset haluaisivat nähdä hänet. Se oli tosi kummallista.
Tuona aikana syntyivät pienten sisarusten, nyt valheeksi väitetyt tarinat niin Jukka S. Lahden murhaan kuin seksuaalirikoksiin liittyen.
Syytettiin isänsä murhasta
Anneli Auer vangittiin uudelleen, tällä kertaa seksuaalirikosepäilyistä yhdessä Jens Ihlen kanssa.
Syyttäjä haki myös murhatuomiolle uudelleenkäsittelylupaa korkeimmasta oikeudesta.
Käräjäsalissa kuultavana olevalle isosiskolle syksyn 2011 muistelu otti voimille, ja hän yritti rauhoittaa itseään itkulta. Muutosta äidin luokse ei tullutkaan mitään.
– Se oli yksi maailman vaikeimmista syksyistä, tuolloin 14-vuotias tytär muistelee.
– Olin kahdeksannella luokalla, ja rehtori tuli kesken espanjan tunnin, että voisinko tulla. Kaksi siviiliasuista poliisia tuli hakemaan minut ja vei kuulusteltavaksi.
– Se oli niin hirveää.
Poliisikuulusteluissa hänelle esitettiin syytöksiä niin osallisuudesta pienten sisarustensa seksuaaliseen hyväksikäyttöön kuin saatananpalvonnasta. Yksi syytöksistä oli erityisen musertava.
– Minulta kysyttiin… tytär aloitti, mutta keskeytti itkunsa vuoksi.
Hän keräili itseään ja aloitti lauseen alusta. Hän selvästi oli tärkeää saada lause sanottua mahdollisimman selvästi.
– Minua kuulusteltiin siitä, olenko osallistunut mun oman isän murhaan 9-vuotiaana, tytär sai lopulta sanottua ja puhkesi jälleen itkuun.
Istunnossa kävi ilmi, että poliisikuulustelujen jälkeen tyttären henkinen tila romahti, ja hän joutui joksikin aikaa psykiatriselle osastolle.
Kuulustelut eivät koskaan edenneet syyteharkintaan.
Roisit puheet hämmensivät
Lopulta tytär sai jatkettua istuntoa, vaikka tuomari toi esiin mahdollisuuden tauosta.
– Seksuaali- ja väkivaltaan liittyvät syytökset minulle esitettiin niin, että "meidän tietoomme on tullut". Sanoin poliisille, että ei ole totta.
Tytön ensimmäisissä poliisikuulusteluissa ei ollut mukana lainopillista avustajaa.
Tytär kertoi hämmentyneensä kuulustelujen sisällöstä, etenkin roisin seksuaalisista kuvailuista.
– Me katsoimme lapsina korkeintaan Sinkkuelämää, eikä se riitä syyksi miten tuollaiset syytökset ja puheet lasten suusta ovat syntyneet.
– En ole lapsena altistunut seksuaalisille vaikutteille, toivottavasti eivät hekään, isosisko viittasi sisaruksiinsa.
Hän myös kiisti, että kotona olisi ollut saatananpalvontaa, käytetty lukua 666 tai että Musta raamattu olisi ollut hänelle käsitteenä tuttu.
– Iskä oli syntynyt 6.6., ja siitä oli joskus vitsaillut.
Nöyryyttävät lääkärintarkastukset
Vuonna 2011 tehtyjen poliisikuulustelujen jälkeen tytär vietiin Tampereelle lääkärintarkastukseen, sillä myös hänen epäiltiin olevan seksuaalirikosten uhri, vaikka hän itse sen kiisti.
– Oli tosi pelottavaa jo yksistään riisuutua vieraiden ihmisten edessä. En halunnut, mutta pakko oli.
– Tapahtuma oli traumaattinen.
Puolustusasianajaja kysyi myös lääkärin havainnoimista arvista. Kyseessä oli myöhemmin kiistelty tutkimusmuoto, jossa gynekologi Minna Joki-Erkkilä teki arpilöydöksiä uv-valon avulla. Valkoisessa huonevalossa niitä ei voinut nähdä. Väitteen mukaan arpilöydökset olisivat olleet yhteydessä saatananpalvontarituaaleihin.
– Onko sinulla ristejä tai rasteja käsi tai olkavarressa, puolustusasianajaja Fredman kysyi.
– Ei ole, tytär vastasi marraskuisessa istunnossa, kuten on vastannut aina aikaisemminkin.
– Lääkäri löysi sinusta yli 20 arpea, mitä mieltä olet siitä?
– Se on vale.
Hän kiisti myös aiheuttaneensa sisaruksilleen viiltohaavoja.
Myöhemmin oikeudessa tutkittiin lapsista otettuja valokuvia, mutta niistä Joki-Erkkilä ei enää löytänyt merkkejä arvista.
Vuosien piina
Kun äiti Anneli oli jälleen vangittuna, tytär jatkoi elämistään perhekodissa aina 18-vuotiaaksi saakka.
– Aluksi olin äitiin yhteydessä puheluiden kautta ja vankilassa pleksitapaamisissa.
– Itse olin tosi huonovointinen kaikki ne vuodet. Tämä kaikki on vaikuttanut tosi paljon mielenterveyteeni.
– En tiedä miten sain elämäni kasaan, mutta lopulta sain sen kasaan ja valmistuin, tytär totesi painokkaasti.
Kun Anneli lopulta vapautui, tytär muisteli tunnelmiaan.
– Se oli niin outoa päästä näkemään äitiä milloin vain ja soittaa hänelle milloin vain.
Yhteyttä sisaruksiinsa hänellä ei vielä tuolloinkaan ollut yhteydenpitokiellon vuoksi. Annelin veljen ja vaimon luokse sijoitetut pienemmät sisarukset olivat tällä tavoin eristetty kaikista muista sukulaisista.
Sijaisvanhemmat perustelivat yhteydenpitokieltoa nuorempien lasten oireilulla.
Järisyttävä tapaaminen
Kun nuoremmat sisarukset olivat lähteneet sijaiskodista pois, yhteys vähitellen muodostui.
Ensin yksi siskoista, tuolloin 17-vuotias, otti yhteyttä Instagramin kautta, josta alkoi varovainen tiedustelu.
– Alettiin kyselemään kuulumisia, ja tietysti halusin kuulla mitä siellä sijaiskodissa oli oikeasti tapahtunut, isosisko kertoi.
– Tapaamisen halusin tehdä laillisesti, ja ensimmäinen tapaaminen sujui sossujen ollessa mukana.
– Me ei oltu tavattu kahdeksaan vuoteen, isosisko kuvaili järisyttävää hetkeä.
– Meille se oli todella mullistavaa, mutta samaan aikaan sossut juttelivat keskenään jostain arkisista asioista, kuten ruokaresepteistä.
Tytär kertoi, että vähitellen yhteydenpito kehittyi myös toisiin sisaruksiin ja nykyisin he ovat hyvissä väleissä.
Uudelleen syntyneen yhteyden myötä he alkoivat ajatella, että sijaiskodissa heitä on manipuloitu.
Vasta aikuistumisen kynnyksellä nuoremmat lapset saivat tietää, että heidän puheidensa vuoksi Anneli Auer ja Jens Ihle tuomittiin vankilaan.
Siksi Anneli Auerin lapset ovat halunneet tuoda totuuden esiin ja ovat nyt oikeudessa kertoneet aiempien puheidensa olleen valheellisia, sillä mitään hyväksikäyttöä tai pahoinpitelyä ei ole heidän mukaansa ollut.
”Perheitä voidaan tuhota”
Vanhin tytär suhtautui skeptisesti siihen, miten oikeudessa tällä kertaa käy.
Anneli Auerin oikeusrumba on kestänyt 16 vuotta, ja tytär on ollut näiden vuosien aikana lukuisia kertoja todistajana oikeudenkäynneissä sekä poliisikuulusteluissa ja elänyt tuomioiden tuomat tunnemyrskyt yhä uudelleen.
Hän on aina 9-vuotiaasta asti kertonut nähneensä isänsä murhaajan poistuneen heidän kodistaan sekä vuosien aikana aina kiistänyt myös seksuaali- ja pahoinpitelyrikokset.
Hänestä on kuitenkin tuntunut, että viranomaiset eivät ole koskaan uskoneet hänen kertomaansa.
– Ei meidän perhe täältä oikeutta saa, isosisko puuskahti kuulemisensa lopuksi osoittaen sanansa syyttäjäkolmikolle.
– Mutta on tärkeää, että totuus tulee ilmi. Ihmisten on hyvä herätä siihen, että kenelle tahansa voi käydä näin. Että kokonaisia perheitä voidaan tuhota, ja lopulta kukaan ei ole siitä vastuussa.
Käräjäoikeuden istunto jatkuu aina 15.1.2026 saakka, jolloin on loppulausuntojen vuoro.
