Anneli Auerin veli oikeudessa: Kiisti kohuväitteet ja syytti muita
Anneli Auerin veli myönsi oikeudessa, että Ulvilan murhatutkija Tapio Santaoja oli pyytänyt kysymään lapsilta, oliko jotain seksuaalista tapahtunut. Neljän päivän jälkeen materiaali oli valmis ja pian sekä Anneli että hänen ex-miesystävänsä Jens Ihle (ent. Kukka) pidätettiin.
Anneli Auerin ja hänen ex-miesystävänsä Jens Ihlen (ent. Kukka) lapsiin kohdistuvaa seksuaalirikosoikeudenkäyntiä on puitu koko syksy.
Video: Anneli Auer ja Jens Ihle ovat edelleen ystäviä.
Molemmat syytetyt ovat kiistäneet syytteet. Oikeudessa on kuultu myös väitettyjä uhreja eli Anneli Auerin jo aikuisia lapsia.
Lapset on väittäneet joutuneensa sijaisperheensä eli Annelin veljen ja hänen vaimonsa manipuloimaksi, ja siten valheelliset tarinat syntyivät.
Lippalakki päässä
Annelin veljeä kuultiin Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa syyttäjän todistajana.
Saliin hän oli tullut takakautta ja välitti näin median kohtaamisen. Hän istui tiukasti lippalakki päässään usean tunnin kestäneen kuulemisensa ajan.
Hän taustoitti aluksi sitä, miksi he suostuivat ottamaan Annelin neljä lasta itselleen.
– Anneli alkoi syyllistämään ja painostamaan meitä ottamaan lapset, vaikka meidän mielestämme Espoon SOS-lapsikylä olisi ollut parempi vaihtoehto.
– Olimme lapseton pariskunta ja neljän lapsen tulo perheeseemme oli järkyttävä elämänmuutos.
Aiemmin Anneli oli omassa kuulemissaan kertonut, että veljen perhe oli ainoa vaihtoehto, jotta sisaruksia ei oltaisi erotettu toisistaan.
Haukkui vanhinta lasta
Veljen mukaan arki alkoi hyvin, mutta ongelmia aiheutti vanhin lapsi.
– Hän purki traumaansa ja kuormitti meitä aivan valtavasti.
Puolustuksen kysyessä yksityiskohtia, hän ei niitä muistanut.
Mitkä olivat ne toimet, että isosisko piti laittaa pois, niin kuin te kuvailitte, asianajaja Kalle Gummerus kysyi veljeltä.
– En muista. Muiden lasten manipulointia, sijaisisä vastasi lyhyesti.
Lopulta mies saa kakaistua yhden hieman konkreettisen esimerkin.
– Jos pienemmät lapset olisi halunneet olla alakerrassa, niin isosisko komensi heidät yläkertaan. Jos jotain juttuja tapahtui, niin hän laittoi ne pienempien lasten syyksi.
– Kun isosisko lähti, pienemmät oli paljon vapautuneemman oloisia ja iloisempia.
Isosiskon sijaiskodin hoitajat olivat kuitenkin tehneet päinvastaisia huomioita sisarusten väleistä.
Heidän kirjaustensa mukaan sisarukset kaipasivat toisiaan. Yhteisiä tapaamisia kuvailtiin iloisiksi jälleennäkemisiksi, he viihtyivät yhdessä ja heidän välinsä olivat todella lämpimät.
– Mä ihmettelen, että mistä nämä kirjaukset on tulleet, kun ketään ei ole siellä ollut, sijaisisä vähätteli tarkoittaen ilmeisesti henkilökuntaa.
– Ne on varmaan nähnyt, että halannut joo, näyttänyt lämpimältä joo.
”Normaalit säännöt”
Annelin veli kertoi perheen säännöistä, joita hän piti täysin normaaleina.
Jääkaapin rajoitettua käyttöä mies perusteli sillä, että sitten se olisi syöty tyhjäksi. Esimerkkinä tästä hän mainitsi buffet-pöydän, josta joku lapsista oli kipannut lautaselleen kaiken.
– Kun oli tarkoitus, että ottaa jokaiselta lautaselta hiukan, hiukan ja hiukan, mies kuvaili ja huitoi samalla kädellään ikään kuin malliksi.
– Eikä lapsilla ollut mitään tarvetta mennä jääkaapille, sillä vaimoni teki heille ruuan.
Hän viittasi myös siihen, että traumatisoituneet lapset tarvitsivat selkeät säännöt. Näin heitä oli ”sossut” ohjeistaneet.
Pelkäsi varvassieniä
Suihkukieltoa Annelin veli perusteli sillä, etteivät lapset suostuneet käyttämään suihkutossuja uimahallissa tai koulun suihkussa.
– Jos ne olisi noudattaneet niitä sääntöjä, niin suihkua olisivat saaneet käyttää. Mitä kaikkia varvassieniä sieltä olisi tullutkaan.
– Ja minkä takia niitä syyliä tuli? He eivät suostuneet käyttämään suihkutossuja. Meillä oli vuoden projekti, että saimme ne pojalta pois. Lisäksi meillä oli valtava homma pestä suihkutilat, hän perusteli suihkukieltoa.
Puolustuksen juristi kysyi, onko sijaisisä ”pöpökammoinen”?
– Kyllä me varmaan ollaan, sijaisisä vastasi myös vaimonsa puolesta.
Sen jälkeen hän luetteli normaaleilta kuulostavia käsienpesukäytäntöjä. Tarkemmat kysymykset lasten kertomista, oudoista siisteyskäytännöistä hän kuittasi sillä, ettei muista tai tiedä tällaisia tapahtuneen. Usein hän vieritti tapahtumat myös vaimonsa harteille.
Avaimia lapsille ei voinut antaa ”luottamuspulan” takia. Hän perusteli avaimettomuutta myös talossa olleella uima-altaalla.
– Se oli minun vastuullani, ettei kukaan sinne mene ilman lupaa ja huku.
Liiketunnisteet ja yläkerran portin hän perusteli myös turvallisuudella, sillä yksi lapsista käveli unissaan. Myös perheen veneen hytinoven lukitseminen johtui samasta syystä.
– Ettei kukaan putoa mereen.
Perusteli sääntöjä
Talon uima-allasta lapset olivat saaneet aluksi käyttää.
– Mutta sitten joku kusi sinne. Harmitti, että kun oli tällainen mahdollisuus annettu. No sitten otettiin se allas pois heidän käytöstään.
Mies kertoi samantapaisen esimerkin xylitoli-purkasta, joka löytyi lammaskarvaisesta sohvatyynystä.
– Kun kukaan ei suostunut paljastamaan keneltä se oli, niin sitten loppui se purkan syönti. Vaikka se oli niiden herkkua, niin siirryttiin xylitoli-pastilleihin.
Lisäksi mies kertoi isosiskon keränneen salaa pulloja.
– Se oli se ikävämpi episodi. Hän oli liimannut viivakoodeja pulloihin. Eiköhän se ole laitontakin. Puutuin siihen ja pullojen kerääminen loppui siihen.
Omassa kuulemisessaan isosisko kertoi, ettei saanut viikkorahaa. Koska hänen teki mieli makeisia, hän keräsi salaa pulloja, vei ne kauppaan ja saaduilla rahoilla osti karkkeja.
– Kun jäin kiinni, minulle huudettiin kuin rikolliselle.
Annelin veljen mukaan lapset saivat viikko- tai kuukausirahaa.
Salissa käsiteltiin myös sitä, kuinka paljon rahaa sijaisvanhemmat saivat lapsista.
Keskustelu selvästi hermostutti miestä. Hänellä ja puolustuksen asianajajalla oli eri näkemys rahasummista.
– Vuonna 2011 saatiin 5 637 euroa.
Fredmanin mukaan summa kuitenkin nousi. Hän esitteli salissa dokumentteja, joiden perusteella summa olisi ollut hieman yli 9 000 euroa.
Kulki risoissa vaatteissa
Poliisin esitutkinnassa oli kerrottu, että nuorimmainen lapsista liikkui liian pienissä ja rikkinäisissä vaatteissa.
– Kun hän lähti kaverilleen kylään, niin laittoi päällensä sellaisen hemmetin ruman hupparin. Meitä hävetti se, että meni kaverinsa luokse sellaisessa. Ihan käsittämätöntä, Annelin veli vastasi Jens Kukan juristin kysymykseen lasten huonosta vaatetuksesta.
Hänen näkemyksensä mukaan kyse oli murrosiän kapinasta ja että lapsi halusi tarkoituksella käyttää sellaisia vaatteita.
– Lapset ovat aina olleet hyvissä merkkivaatteissa. Kyllä hänellä niitä oli, mutta ei halunnut käyttää.
Juristi kysyi, ottiko nuorimmainen lapsi hyvät vaatteet mukaansa, kun hän muutti perheestä pois.
– Ne olivat kadonneet, veli vastasi.
– Siis hänellä oli ollut nätit, hyvät vaatteet, mutta kun hän muutti teiltä pois, ne olivat hävinneet? juristi ihmetteli sattumaa.
Videoissa apuna muistilaput
Oikeudenkäynnin yksi merkittävin hetki oli se, kun Anneli Auerin juristi Markku Fredman alkoi kuulustella sijaisisää siitä, milloin ja miten lapset alkoivat kertoa syytteisiin johtaneista seksuaalirikoksista.
Lapset alkoivat kertoa tarinoita samana kesänä, jolloin Anneli vapautui vankilasta ja lasten odotettiin palautuvan äidilleen. Sijaisperhe vei kuitenkin lapset Annelin tavoittamattomiin lähes koko kesäksi, muutamia pakollisia vierailuja lukuun ottamatta.
Oikeudessa selvisi, että oikeuspsykologit olivat tehneet lasten puheista luotettavuusarvion muun muassa perustuen videotallenteeseen, jota he pitivät ensimmäisenä tallenteena. Fredman pyrki näyttämään toteen, että sijaisisä oli kuvannut ensimmäisen videoklipin jo kaksi viikkoa aiemmin kuin arvioinnissa olleet videot.
Näin ollen videoita olisi katsottu väärässä järjestyksessä ja siten arviot lasten kertomusten kehittymisestä olisivat väärät.
Lapsilla oli käytössään myös muistilaput videointeja varten.
– Ovatko nämä olleet videoiden käsikirjoituksia? Pyysittekö te lapsia itse kirjoittamaan ylös mitä he sanoivat? Fredman tivasi.
– Se on mahdollista, sijaisisä vastasi.
Sijaisisä kuitenkin kiisti erityisesti valmistelleensa lapsia videointeja varten.
Mistä tarinat syntyivät?
Aluksi lapset olivat puhuneet murhayöstä, jolloin heidän isänsä Jukka S. Lahti tapettiin.
Annelin pojan puheiden mukaan murha olisi lavastettu kasettinauhuria apuna käyttäen, ja että todellinen tappaja olisi ollut äiti ja isosisko olisi ollut avustajana.
Murhainfo.fi-sivustolla oli jo vuosia sitten ollut nauhuriaiheinen spekulaatio, joka oli siis lähes identtinen Annelin pojan puheissa.
Sijaisisä kiisti koskaan kirjoittaneensa mitään Murhainfo-sivustolle.
– Olen kyllä käynyt siellä, hän myönsi.
Hän kiisti myös tietäneensä mitään saatananpalvontarituaaleista, joista lapset kertoivat.
Lasten puheissa oli ollut paljon samankaltaisia adjektiiveja kuin saatananpalvonnasta kaksi kirjaa kirjoittaneella Keijo Ahorinnalla.
Juristi Fredman heilutteli käsissään kahta Ahorinnan kirjoittamaa kirjaa, mutta sijaisisä kielsi koskaan lukeneensa kyseisiä opuksia, eikä hän ollut niitä edes nähnyt.
Sijaisisältä kysyttiin myös sitä, onko hän myötävaikuttanut siihen, että poliisi kuuli Ahorintaa asiantuntijana.
– En osaa sanoa, hän vastasi.
– Se on siis mahdollista, sillä ette kiistä sitä, Fredman totesi.
Lähtivät ”pakomatkalle”
Kun sijaisisä oli toimittanut lasten murhapuhevideot syyttäjälle, hän kertoi saaneensa ohjeet lähteä ”pakomatkalle”.
Pakomatka suuntautui Saloon, josta he olivat varanneet hotellihuoneen.
Siellä lapset alkoivat puhua seksuaalirikosasioita.
– Mutta siellä oli niin huono äänieristys siellä hotellissa, sijaisisä selitti eikä siten halunnut lasten puhuvan siellä.
Myöhemmin he jättivät hotellin ja siirtyivät ”mökille” Paraisille.
Fredman esitteli aikajanan viitaten esitutkintamateriaaliin, jonka mukaan murhatutkintaa johtanut Tapio Santaoja olisi ottanut sijaisisään yhteyden lasten murhapuheiden jälkeen ja kysynyt, oliko lapset puhuneet seksuaalirikoksista.
– Santaoja soitti teille keskiviikkona 24.8. ja te olette luvanneet kysyä lapsilta asiasta. Torstaina 25.8. lapset ovat puhuneet jotain, mutta te olette menneet konserttiin. Ja vasta seuraavan viikon maanantaina otitte yhteyden viranomaisiin.
– Miksi odotitte näin kauan ja mitä teitte näiden päivien välillä? Mistä johtuu tällainen viive lasten puheiden ja viranomaisille ilmoituksen välillä, Fredman kyseli.
Hermostui humppapuheista
Koska sijaisisän muisti oli tässä kohtaan heikko, Fredman virkisti sitä kertomalla sijaisperheen käyneen Salossa konsertissa.
Samalla Fredman luetteli konsertissa esiintyneitä artisteja.
Sijaisisän muisti ei tästä virkistynyt, sen sijaan hän tulistui Fredmanin luettelemista esiintyjistä, kuten Laura Voutilaisesta.
– Me emme ole käyneet missään humppakonsertissa, sijaisisä kiivasteli niin kovasti, että tuomari joutui rauhoittamaan tilannetta.
Lopulta sijaisisä toteaa varsinaiseen kysymykseen, ettei muista mitään tuolta ajalta.
– Minulla on hemmetin sumuisia muistikuvia. Aika sumuista ollut.
– Mutta toi sun humppajuttus haisee, sijaisisä tiukaisi jälleen Fredmanille.
Jens puolusti Annelia
Sen sijaisisä muisti, että tuolloin lasten puheissa oli mainittu myös Jens Kukka (nyk. Ihle).
Sijaisisä oli myös itse tavannut Jens Ihlen aiemmin, kun Ihle oli ollut huolissaan Annelin joutuessa pidätetyksi murhasta.
Sijaisisän kertoman mukaan Ihle oli painostanut hänet tapaamiselle. Ihle puolestaan kertoi tapaamisen sujuneen normaalisti puhelinkeskusteluiden päätteeksi. Yhteydenottojen syynä oli ollut ex-miesystävän huoli Annelista, joka oli pidätetty murhasta.
– Soitin myös Porin poliisiin Santaojalle ja kerroin, että heillä on täysin väärä henkilö pidätettynä.
Ihlen puheista saa sen käsityksen, että hän olisi antanut virallisen lausunnon poliisille, mutta esitutkintamateriaaleissa tästä ei ole mainintaa.
Veli tiuski Jensille
Kun Anneli vapautettiin murhasyytteistä 1.7.2011, Ihle soitti jälleen Annelin veljelle ja onnitteli häntä siskoonsa liittyvästä hyvästä uutisesta.
– Hän tiuskaisi, että mitä sä mua siitä onnittelet. Pidin reaktiota yllättävänä, sillä itse olisin ollut vastaavassa tilanteessa hirmu iloinen, Jens kertoi oikeudessa.
Tuolloin hän ei vielä tiennyt mitään siitä, että pian hänkin istuisi syytettynä yhdestä raskaimmista rikoksista eli lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
– Minun kohdallani se helvetti alkoi 8.9.2011, jolloin minut pidätettiin. Samalla vietiin ihmisarvoni ja menetin 10 vuoden tuomioni myötä kaiken: työni, maineeni ja omaisuuteni, Jens kertoi omassa kuulemisessaan.
– Minua pidettiin ensin 34 vuorokautta putkassa, sitten 111 vuorokautta eristyssellissä ja yhteydenpitokielto päättyi 17.4.2012.
– Olen koko ajan sanonut olevani syytön. Onneksi sukulaiset ja ne ystävät, jotka minut tuntevat, ovat uskoneet minuun.
Lopuksi Annelin veljeltä kysyttiin, miltä hänestä tuntui, kun sijaislapset vuosien jälkeen vuorotellen muuttivat perheestä pois koulukotiin.
– Hyvältä, sijaisisä tiuskaisi.
Oikeudenkäynti jatkuu vielä tammikuulle asti.