Suomen Hollywoodin loppu häämöttää – legendaarisen studion paikalle nousee kerrostaloja!
Kulkurin valssi 1941, Tuntematon sotilas 1955, Komisario Palmu -elokuvat 1960-luvulla.
Muun muassa näitä legendaarisia elokuvia kuvattiin Helsingin Kruununhaassa sijaitsevissa Suomen Filmiteollisuuden eli SF Oy:n tiloissa. Vaikka Suomen Hollywoodiksi kutsuttu SF lopetti toimintansa jo 1960-luvulla, on sen kulttuuriperintö säilynyt läpi vuosikymmenten.
Studiohallina toimineet rakennukset ovat nyt kuitenkin tulleet tiensä päähän, ja ne saavat väistyä uusien asuintalojen tieltä.
SF:llä työskennelleet näyttelijät muistelevat studion kulta-aikoja tänä vuonna ilmestyneessä Unelmatehdas Liisankadulla -kirjassa.
Näyttelijä Pirkko Mannola, 80, muistaa SF:n ja sen kaksi studiohallia Liisankadulla suurena tuotantoyhtiönä.
– Studiohallit olivat valtavia. Siellä tehtiin uskomattomia lavasteita ja kuvattiin suuria tanssikohtauksia esimerkiksi Toivelauluja-elokuvassa. Siellä saattoi kävellä muiden ryhmien lavasteiden läpi, Pirkko kertoo kirjassa.
Ex-missi ja näyttelijä Pirkko Mannola elokuvauransa alusta: ”Olin helppo, halpa ja valmis kaikkeen!”
Studioiden kovasta käytöstä kielii mittava elokuvien määrä, sekä näyttelijöiden muistelot työajoista – tai pikemminkin työaikojen puuttumisesta.
– Työpäivät olivat pitkiä, aloitettiin uskomattoman aikaisin ja lopetettiin myöhään. Hääkohtaus, jossa tanssimme Esko Salmisen kanssa häävalssia studiossa, kuvattiin keskellä yötä. Ei tunnettu lepoaikoja silloin eikä muitakaan työmääräyksiä, Pirkko paljastaa kirjassa.
Myös näyttelijä Heidi Krohn, 84, muistelee kirjassa yhtiön tehokasta työtapaa.
– Halleilla tehtiin usein kahta tuotantoa samaan aikaan. Vihdoinkin hääyö -elokuvan kanssa samaan aikaan kuvattiin Ingen morgondag -leffaa.
1960-luvun valkokangaskaunotar Pirkko Mannola: En kehtaa katsoa elokuviani!
Heidin mukaan halleilla saattoi tavata myös omia idoleitaan.
– Näyttelijä Jarl Kulle oli siellä ja tarjosi minulle kirsikoita. Olin hänen ihailijansa. Se jäi mieleen ja oli hieno hetki. Kaikenlaisia hienoja kohtaamisia siellä saattoi tapahtua, Heidi muistelee kirjassa.
Töihin elokuvien pariin saattoi päästä, kun kävi kasvokkain kysymässä. SF:n halleilla 17-vuotiaana aloittanut Esko Jantunen muistelee aikoja lämmöllä.
– Emmi Jylhänniska, SF:n emäntä ja ruokalan päällikkö, piti pojista hyvää huolta. Ruuat tulivat yläkerran keittiöstä ruokahissillä alas ruokalaan. Jos oli emännän suosiossa, hän saattoi jättää ruokaa illaksi ylitöihin jääville, Esko muistaa.
Liisankadun studioiden tilalle on kaavailtu kahta kerrostaloa, joissa olisi yhteensä 45 asuinhuoneistoa. Asemakaavasta selviää, että paikalle nousee tämän lisäksi myös 67 autopaikkaa ja 100 pyöräpaikkaa.
Vaikka kulttuuriperinnön konkreettinen tapahtumapaikka häviää, onneksi itse elokuvat jäävät elämään.