Tästä syystä Antti Holma ei pidä homoelokuvista: ”Pannaan teltassa kuivana kakkoseen”

Antti Holman podcastin Antin elokuvakerhon viimeisessä jaksossa käydään läpi hänen kamalimpia elokuvakokemuksiaan. Niistä yksi laji on homoseksuaalisuudesta kertovat leffat.

Esimerkiksi hän ottaa Minä, Simon -elokuvan (2018), jossa nuori lukiolaispoika salaa seksuaalisen suuntautumisensa ja joutuu nettituttavan kiristämäksi. Pääosassa nähdään Nick Robinson ja muissa rooleissa muun muassa Katherine Langford, Jennifer Garner ja Josh Duhamel.

Antti kertoo käyneensä katsomassa elokuvan ranskalaiskumppaninsa Emmanuel Ceyssonin kanssa suhteen alkuaikoina.

– Silloin mun lempi oikein roihahti ranskanperunaa kohtaan. Ei siksi, että se elokuva olis ollut niin hyvä, vaan siksi että se oli niin hirveä. Se oli niin hirveä, että me pyörittiin niissä tuoleissa, ja multakin pääsi välillä se sellainen ääääh, vaikka en yleensä ikinä ääntelehdi tai osoita mieltäni yleisössä toisin kuin ranskanperuna, hän paljastaa.

Antin mielestä elokuvan sanoma oli, että kaikki muuttuu paremmaksi nuoren homon elämässä, jos häntä näyttelee koko perheen elokuvassa nuori hetero.

– Siinä on maailman hirvein kohtaus, jossa Jennifer Garnerin botox-otsa tekee ainakin kuuden Oscarin verran töitä, kun se yrittää liikkua tunnetilan myötä. Se on sellainen äidin ja pojan välinen tunnepornokohtaus, jossa äiti hyväksyy homoutuneen poikansa.

Hän toteaa kuitenkin, että ehkä seuraava sukupolvi on vähemmän traumatisoitunut kuin hän itse, koska he ovat saaneet katsoa elokuvia siitä, että heidän identiteettinsä hyväksytään.

– Itse on katsonut niitä cowboy-elokuvia, joissa pannaan teltassa kuivana kakkoseen ja lopulta kaikki kuolee ja jää yksin.

Antti nimittää Minä, Simon -elokuvaa kolmen pennin perusvoidemainokseksi, jossa kaikilla on koko ajan rusoiset posket ja lauhkea hymy.

– Ehkä mun ei pitäisi katsoa homoelokuvia, kun ne v**uttaa mua niin paljon. Ehkä se on se ratkaisu, hän päättelee.

Antin elokuvakerho Podme-palvelussa.