Raju höykytys! Antti Holma täräyttää rohkean mielipiteensä transkeskusteluun
Näyttelijä ottaa kantaa Kansallisteatterin ja transaktivistien toimintaan podcastissaan.
Antin Elokuvakerho -podcastissa näyttelijä Antti Holma arvioi tällä viikolla (25.9.) espanjalaisen Pedro Almodóvarin ohjaaman Kaikki äidistäni (1999), joka lukeutuu näyttelijän omiin elokuvasuosikkeihin.
Tarkkanäköinen analysointi muuttuu vihaisen miehen purkaukseksi, kun Antti muistelee Kansallisteatterin hienosta elokuvasta tekemää teatterisovitusta neljän vuoden takaa.
– Minun ei pitäisi vaahdota tästä varsinkaan tänä päivänä, joka on uudelleen tulkintojen uudelleen tulkintoja eli sitä paskan paskaa. Silti minua järkytti ajatus, että joku suomalainen teatterintekijä katsoi Kaikki äidistäni -elokuvan ja ajattelee, että voisi tuoda tähän jotain lisää tai tämä kaipaa nimenomaan suomalaista maustetta vähän kuin Rosson antipastopöydän sinappikastikkeen makuista tujausta, Antti pauhaa.
Antin potutus sai lisäpontta, kun Kaikki äidistäni -näytelmä joutui kohun silmään. Elokuvan transsukupuolisen Agradon rooliin oli alun perin nimetty näyttelijä Janne Reinikainen. Transaktivistit kokivat epäasiallisena, että transnaisen roolin esittäisi cis-mies.
– Kansallisteatterin pääjohtaja Mika Myllyaho meni ilmeisesti jonkinlaiseen paniikkiin ja pani heti Reinikaisen pois roolista. Sitten entiset teatterikriitikot itkevät, että Janne Reinikaista on kohdeltu kaltoin. Samoin konservatiivit reuhasivat somessa.
Kohu sai jatkoa transpeniskirjoituksella ja kiusallisella pandemia-ajan turvavälipaneelilla, jossa transaktivistit ja hätääntyneet teatteri-ihmiset yrittivät löytää yhteisen sävelen. Lopulta Janne sai suunnitellusti hoitaa roolinsa, sillä Kansallisteatteri keksi, ettei Agradon ollutkaan transihminen vaan transvestiitti.
– Jos joku nyt kuuntelee siellä, mitä vittua tämä on, niin se on oikea kysymys. Eihän tästä saa edes selvää, mikä meni väärin ja mikä ei, Antti täräyttää.
Antti uskoo, ettei teatterinjohtaja ollut aiemmin törmännyt transroolitusdiskurssiin. Tässä ei näyttelijän mukaan ole mitään kummallista, sillä onhan Myllyaholta mennyt 60 vuotta saada Kansallisteatterin pienen näyttämön remontti maaliin, kun taas transroolituksista on keskusteltu vasta viitisen vuotta.
– Kaikki ylireagoivat tässä tarinassa. Oikea väkivalta on hirveä asia, mutta teatteriroolitus ei ole väkivaltaa. Suurin kompastuminen oli, että tätä elokuvaa alettiin ylipäätään tekemään näytelmäksi. Ainoa näytelmä, jonka tästä haluaisin nähdä kertoo Kansallisteatterin kohusta. Sen nimi olisi Janne Reinikainen ja Mika Myllaho selvittävät käsityksiään transpeniksistä, Janne toteaa.
Antin Elokuvakerho -podcast on kuunneltavissa Podme-palvelussa. Uusi jakso joka keskiiviikko.