Oma ravintola ja baari Sydneyssä, menestyvä ravintolabisnes Tukholmassa ja huippuravintoloita ympäri Helsinkiä.
Suomen taloudellisesti menestynein ravintoloitsija Tomi Björck, 37, asustaa tätä nykyä perheineen Australian lämmössä, mutta lahtelaislähtöinen tähtiravintoloitsija ei ole unohtanut juuriaan. Hän kertoo käyvänsä kotikaupungissaan aina kun vain suinkin ehtii.
Kotiseuturakkauteen kytkeytyy kuulemma myös Lahden ravintolatarjonta, vaikkei Suomen Chicago välttämättä olekaan valtakunnallisesti erityisen tunnettu kulinaristisista huippuluomuksistaan. Mutta Tomin mukaan ei tarvitse ollakaan.
– Pakko myöntää: rakastan katuruokaa. Olen oikein kunnon lahtelainen: olen elänyt sillä lihamukin kebabilla varmaan puolet elämästäni, hän nauraa Seiskalle.
Lue myös: Laaturuoan ystävät järkyttyivät: Tomi Björckin ravintolat eivät kelvanneet Suomen top 50 -listalle!
Lihamuki on jonkin sortin lahtelainen ”klassikkoruoka”, jonka tarkkaa alkuperää kukaan ei oikein tunnu tietävän. Mastokaupungista löytyvä mättöateria on kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä: tyhjään limsamukiin on lapattu lihaa ja pursutettu vähän kastiketta päälle. Toisinaan siitä saattaa löytyä myös jalopeno palan painikkeeksi.
Seiskakin on käynyt todistamassa paikan päällä Lahdessa lihamukin syömisen MM-kisoja:
Lue: Lahtelainen Janne, 33, on lihamukin syömisen maailmanmestari - voittaja tilasi heti kaljaa!
– Olen elänyt lihamukeilla junnu- ja opiskeluaikoina. Sikäli Aspendokset, Jonen Grillit sun muut ovat kyllä tulleet tutuksi, Tomi myhäilee lahtelaisia katuruokapaikkoja luetellen.
– Oltiin sitten frendien kanssa pelaamassa katukorista Kisiksessä (Lahden Kisapuistossa, toim. huom.) tai tehtiin sitten ihan mitä vaan, niin aina sitä kummasti päädyttiin kebabille.
Tomi kertoo nauttivansa lihamukeista jopa niin paljon, että on kerran karannut ystävänsä häistä ylvästä lihaluomusta mussuttamaan.
– Olisiko ollut tässä muutama kesä takaperin, kun pamautin kesken frendin häätilaisuuden Jonen Grilliin hakemaan lihamukin. Söin sen sitten nopeasti autossa paluumatkalla takaisin hääjuhlaan. Tämän voin myöntää!
Tomi ei panisi pahakseen, vaikka vastaavanlaisia lihaisia erikoisuuksia leviäisi myös muihin kaupunkeihin.
– Se mikä esimerkiksi Stadista puuttuu, niin jokin sellainen mesta, josta saisi oikeasti helvetin hyvänmakuista katuruokaa.