Kuvat! Salkkarit-kaunotar Monika Lindeman testasi Linnanmäen hurjan uutuuslaitteen – ”Vauhti salpasi hengityksen!”

Helsingin Linnanmäellä koettiin viime viikolla historiallisia hetkiä, kun huvipuiston kaikkien aikojen kallein ja mittavin laitehankinta avattiin. Yli kymmenen miljoonaa euroa maksanut Taiga on vuoristorata, josta odotetaan Lintsin uutta vetonaulaa.
Sveitsiläisen huvipuistolaitefirman Intaminin valmistama Taiga on yli kilometrin mittainen rata, joka nousee korkeimmillaan peräti 52 metrin korkeuteen ja jonka kotkavaunut kiitävät jopa 106 kilometrin tuntinopeudella.
Seiska pääsi etukäteen testaamaan, minkälaisesta laiteuutuudesta on oikein kyse. Mukaan hurjaan kyytiin uskaltautui Salkkareista tuttu näyttelijä Monika Lindeman.

Näyttelijät joutuvat toisinaan työnsä puolesta hieman jännittämään.
Tv-kameroiden ja miljoonayleisön edessä koettu rimakauhu ei ole kuitenkaan mitään sen rinnalla, miltä Monikasta tuntuu istahtaessaan Taigan piinapenkkiin.
– Hei apua! Eihän näissä istuimissa ole ollenkaan yläkaaria, hän huudahtaa.

Totta tosiaan: Taigassa ei ole lainkaan monista nykyaikaisista vuoristoradoista tuttuja, olkapäille laskeutuvia turvakaaria, vaan matkustajan ylävartalo on vapaana.
Jo pelkkä Taigan katseleminen saa perhoset liitelemään vatsassa, sillä kyseessä on kaikin puolin vaikuttava näky. 1 104-metrinen rata mutkittelee huvipuiston yllä ja risteää neljän muun laitteen kanssa.
Perhostenkin lento katkeaa kauhusta, kun kotkavaunu ampaisee liikkeelle. Yli minuutin mittainen matka on sellaista vauhdin hurmaa, ettei matkustaja voi kuin karjua kitarisat punaisina.

Monika saa ensimmäisen sanan suustaan vasta vaunun pysähdyttyä.
– Siis huhhuh, hän huokaa ja nauraa sitten epäuskoisena perään.
Ottaa oman aikansa, että Taiga-kyydin vaikutuksista selviää. Monika pyyhkii silmäkulmiaan, jalat tärisevät vielä hieman.
– Tämä oli todella virkistävää. Aikamoinen adrenaliiniryöppy, hän myöntää.
– Usein vuoristoradoissa näkee, mihin suuntaan se kääntyilee ja vääntyilee. Mutta tuossa oli niin nopeita käännöksiä, ettei osannut kyllä ennakoida yhtään. Painovoimaakin testailtiin oikein kunnolla!

Kun matkustaja vain karjuu ja kiljuu yli 100 kilometrin tuntinopeudessa, voi seurata yllättävä yhtälö.
– Ensinnäkin vauhti salpasi hengityksen, ja rata kouraisi useaa otteeseen vatsanpohjasta. Toisekseen rata yllätti siten, että koska olin koko ajan suu auki, kuola alkoi lentää, Monika nauraa.
– Piti oikein keskittyä, etteivät kuolat lentäneet takana istuvien päälle!
Jos jotain huonoa pitää keksiä, niin Taiga on rakennettu Monikan lapsuuden lempilaitteen tilalle.
– Tässä kohtaa oli ennen Vekkula. Se ei ollut tavallinen laite, vaan talo. Muistan, miten menimme siihen kavereiden kanssa monta kertaa peräjälkeen, Monika muistelee.
Monikalla on myös muita rakkaita muistoja Lintsiltä, mutta nykyaika on nykyaikaa.
– Toki se tavallinen puuvuoristorata on tuttu, mutta nyt täytyy sanoa, että Taiga vei täysin mennessään. En ole varmaan ikinä ollut tuollaisessa laitteessa!