Gran Canarialla sijaitseva Playa del Inglés on ollut jo vuosikymmeniä suomalaisten suosima turistirysä. Parhaat päivänsä nähneen matkakohteen kuppiloihin, juottoloihin ja baareihin liittyy tuhansia ja taas tuhansia muistoja - ja täällä vähintään joka toinen vastaantulija tuntuu tunnistavan Frederikin.
– Kyllä kaikki minut täällä tuntevat. En luiki varjoissa enkä muutenkaan peittele artistiminääni, vaan olen oma itseni, Reetu sanoo Seiskan reportterille ja ryystää iltapäiväkahviaan.
Sitten hän laskee kupposensa katukahvilan pöydälle ja silmäilee ympärilleen. Värikkäitä mutta auringon haalistamia hotelleja näkyy vähän joka puolella.
– Tätä paikkaa ei ollut olemassakaan 1970-luvun alussa, kun ensi kertaa kävin Kanarialla. Siihen aikaan pyörittiin Las Palmasissa, mutta siellä on usein pilvisempää. Siksi eräänkin kerran ajoimme taksilla viiden viinapullon kanssa Maspalomasin majakalle ryyppäämään!
Nakurannalle, mars!
Enää Reetu ei ryyppää eikä rellestä. Korkki on pysynyt kiinni useita vuosia, ja nykyään hänellä onkin aivan muut Kanarian-metkut mielessään.
– Olettekos te pojat käyneet nakurannalla? Tässä olisi ihan lähelläkin yksi. Sieltä riipputissiä löytyy tuhatmäärin, Frederik virnistää luoden katseensa kohti dyynejä.
– Olen itse käynyt siellä monta kertaa, mutta aina housut jalassa. Tiedän saavani silloin vihaisia katseita, mutta jos ottaisin ne pois, olisin välittömästi Seiskan kannessa!
Mitä nakurannalla oikein tapahtui? Kenet tai ketkä Reetu nappasi kainaloonsa? Se selviää tuoreimmasta Seiskasta!
