Perjantaina (14.1.) tulee kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun Margareeta, 81, nousi valtaan Tanskassa. Alkuperäinen tarkoitus oli juhlia kuningattaren vuosijuhlaa, mutta juhlallisuudet on siirretty syksylle koronapandemian vuoksi.
Valtaannousu ei ole Margareetalle ainoastaan ilonaihe, sillä se myös muistuttaa häntä rakkaan isänsä, kuningas Fredrik IX:n kuolemasta.
Lue myös: Kuningatar Elisabet vei poikansa arvonimet - prinssi Andrew ei palaa enää entisiin tehtäviinsä
Margareeta oli 31-vuotias kahden pienen prinssin, Frederikin ja Joachimin äiti, kun Fredrik yllättäen menehtyi 14. tammikuuta 1972. Hän piti perinteiseen tapaansa kansalle uudenvuodenpuheen, mutta tämän jälkeen hän sairastui, joutui sairaalahoitoon ja kuoli. Tuona päivänä Margareetasta tuli Tanskan ensimmäinen naishallitsija sitten 1400-luvun.
– Isä sairastui uudenvuoden yönä keuhkokuumeeseen. Hänet vietiin Kööpenhaminan kaupunginsairaalaan, missä hänen sydämensä alkoi heiketä. Muistan hyvin selvästi, kun söimme uutenavuotena aamiaisen ja illallisen ja minun piti edustaa isääni perheen päänä. Ymmärsin, ettei se jäisi vain tähän kertaan, Margareeta on kuvaillut tammikuun 1972 ensimmäisen päivän tunnelmiaan.
Lue myös: Prinssi Andrew'n piina syvenee - tuomari määräsi oikeuteen, talous kuralla ja perhe raivoissaan
"Olin surun murtama"
Vaikka oli pureva pakkanen, sadat ihmiset olivat kerääntyneet sairaalan edustalle seuraamaan hallitsijansa tilannetta. Jo päiviä oli tiedetty, että kuninkaan terveydentila oli kriittinen.
Kun tieto Fredrikin kuolemasta saavutti kansan, kerrotaan sairaalan pihalla monien surevien langenneen polvilleen. Palatsin seremoniamestari toimitti suru-uutisen uutistoimistolle, josta se välittyi ympäri maailman. Margareeta perheineen kävi jättämässä sairaalassa hyvästit Fredrikille.
– Sairaalasta palasin Amalienborgin palatsiin, missä minulle tuotiin isäni kuninkaalliset liput. Kävelin linnan aukion poikki ja kannoin liput huoneeseeni merkiksi siitä, että hallitsijan taakka oli nyt minun harteillani, Margareeta kertoi ALT-lehden haastattelussa.
Tuo hetki on jäänyt Margareetan mieleen hyvin tunteellisena.
– Olin surun murtama. Olin juuri jättänyt hyvästit isälleni ja puoli tuntia myöhemmin saan liput ja olen tietoinen siitä, että tämä on vakava tilanne. Oli aika ottaa vastuu tehtävästä, Margareeta muistelee.