Näkökulma kohu-Pikkaraisen tuomiosta: hannut ja matit raiskaavat joka yö
Hannu Pikkaraisen raiskaustapaus on puhuttanut suomalaisia jo kuukausia. Monet ovat pähkäilleet, mahtaako ex-jääkiekkoilija olla syyllinen ja miten ketään voi tuomita sana vastaan sana -tilanteessa. Pohdinnoissa on useimmiten unohtunut se tärkein: uhri.
Raiskausjutun lopputulos on yksiselitteinen: Pikkarainen tuomittiin teosta kahden vuoden ehdottomaan vankeuteen. Oikeuden ratkaisu ei tosin ole lainvoimainen.
Oikeudenkäynti määrättiin salaiseksi, mutta onneksi käräjäoikeus päätti kertoa tapahtumien kulusta asian julkisessa selosteessa. Sen ansiosta meillä on kerrankin mahdollista avata kansalaisten silmiä tästä puistattavasta rikollisuuden lajista.
Joillekin likaiset yksityiskohdat voivat tuntua mässäilyltä, mutta niistä on tärkeä puhua. Käytännön esimerkki tarjoaa keinon tehdä valtavan yleisestä ilmiöstä näkyvä.
Korvausrahat muiden uhrien hyväksi - nyt puhuu Hannu Pikkaraisen raiskausuhrin asianajaja
Käräjäoikeuden mukaan Pikkarainen raiskasi uhrin tämän asunnossa kotibileiden jälkeen. Päihtynyt nainen oli nukahtanut vaatteet päällä sängylle, ja Pikkarainen oli tullut makuuhuoneeseen, riisunut ja raiskannut uhrin. Pikkarainen oli uhrin pitkäaikainen perhetuttu, johon naisella oli luottamussuhde.
Tämä on lohduttoman tavallinen tarina.
Poliisin tilastojen mukaan raiskaaja on useimmiten uhrille ennestään tuttu mies, joka raiskaa naisen yhteisen illanvieton päätteeksi. Usein rikos tapahtuu, kun uhri on uni- tai päihtymystilanteensa vuoksi kykenemätön suojelemaan itseään.
Väännetään vielä rautalangasta käräjäoikeutta lainaten: nämä eivät ole teon moitittavuutta eikä syyllisyyttä vähentäviä seikkoja.
Siitä huolimatta kahvipöytäkeskusteluissa humalaa pidetään tekijän alibina. Sellaisella ajattelulla aiheutetaan lisää tuskaa seksuaalisen väkivallan uhreille. Siksi monet teoista jäävät ilmoittamatta poliisille, vaikka häpeä kuuluu vain tekijälle.
Seksuaalisen väkivallan uhrit ovat Suomessa erittäin huonossa asemassa.
Julkisuudessa on kerrottu, että poliisi tutkii rikokset hitaasti jos ollenkaan, ja asiat ratkaistaan myös oikeudessa vasta vuosien päästä. Monet nimettömät uhrit ovat vieläpä kertoneet medialle viranomaisten käytöksen olleen prosessin aikana vähättelevää tai muuten loukkaavaa. Yhteiskunta siis kasvattaa ja pitkittää uhrin kärsimystä.
Raiskaus on epäilemättä vaikea rikostyyppi tutkittavaksi ja tuomittavaksi. Tekijöitä suojaa syyttömyysolettama eli viranomaisen vastuulla on löytää rikokselle juridisesti pitävä näyttö. Koska raiskauksilla on harvoin muita silminnäkijöitä, monet jutut kuivuvat kasaan näytön puutteen takia.
Uhrille tällainen ilmapiiri on musertava, eikä ihme, että moni päättää vaieta.
Vuonna 2021 poliisin tietoon tuli yhteenä 4 472 seksuaalirikosepäilyä, joista raiskauksia on 1 464. Kuulostiko paljolta? Jos ei, todetaan heti perään, että edellä mainituista syistä seksuaalirikokset ovat valtava piilorikollisuuden muoto. Arviot vaihtelevat, mutta jopa 80 prosenttia raiskauksista jää ilmoittamatta poliisille.
Amnesty Internationalin mukaan vuosittain ainakin 50 000 naista kokee seksuaalista väkivaltaa. Se tarkoittaisi 136 uhria päivässä.
Oli vertailuluku mikä hyvänsä, yksi asia on varmaa: hannut ja matit raiskaavat joka yö.
Näin Hannu Pikkaraisen raiskausilta todellisuudessa meni - tämä kaikki tiedetään
Onneksi Pikkaraisen uhri pystyi hakeutumaan heti avun piiriin.
Teon jälkeen nainen soitti hätäkeskukseen ja pääsi asianmukaiseen hoitoon. Uhrin toiminta auttoi varmasti häntä itseään, mutta myös viranomaisia. Siksi syyttäjällä oli esittää oikeudessa esimerkiksi lääkärintodistus ja mahdollisesti muuta salaiseksi määrättyä näyttöä. Kyse ei siis ollut sana vastaan sana -tilanteesta.
Kaikilla uhreilla ei ole kykyä toimia juridisesti kestävällä tavalla julman väkivallan jälkeen. Viranomaisten toiminnassa on paljon korjattavaa, mutta niin on suomalaisessa keskustelukulttuurissakin. Meidän jokaisen on huolehdittava siitä, että emme koskaan vähättele seksuaalirikoksia. Traumatisoituneille uhreille on tarjottava apua matalalla kynnyksellä - ihmiseltä ihmiselle. Tukea tarjoavat myös Rikosuhripäivystys, Raiskauskriisikeskus Tukinainen ja MIELI ry:n kriisipuhelin.
Tärkeintä on kuitenkin tajuta, että näin voi tapahtua kenelle tahansa. Jos sinut on raiskattu, et ole yksin.
Juha Nurmi
Kirjoittaja on Seiskan toimituspäällikkö