Jasmin Vähäkankaan kauhunhetket: Vauva lakkasi hengittämästä
 
        
        
    Jasmin Vähäkangas huomasi heti vauvansa katseesta, ettei kaikki ollut kunnossa. Pian pienokainen lakkasi hengittämästä.
Jasmin Vähäkangas (o.s. Mäntylä) tuli ensikertaa äidiksi maaliskuussa 42-vuotiaana.
Aiemmin hänellä ei ollut juurikaan lapsista kokemusta. Ja vaikka odotusaika sujui hyvin, niin tuleva elämä vauvan kanssa herätti raskauden aikana erilaisia mietteitä.
– Sitä lähinnä mietin, että miten itse osaa olla pienen vauvan kanssa.
– Mutta heti kun sain vauvan vierelleni, tuntui, että näin tämän kuuluukin olla, Jasmin kertoo 7 kuukauden ikäisen Ossian-pojan vedellessä aamupäivänokosia äitinsä sylissä.
Rakkautta ensisilmäyksellä
Jasminin synnytys kesti noin 30 tuntia ja kivuliaat supistuksen saivat aikaan sen, että hän ollut nukkunut vuorokauteen.
Myös Jasminin Marko-mies oli mukana synnytyslaitoksella.
Lopulta kun Jasminille laitettiin epiduraalipiikki, kivut hellittivät ja uni saapui.
 
            
                    – Kun siitä sitten heräsin, niin kätilö sanoi, että synnytykseni alkaa olla lähellä. Olin vielä vähän unenpöpperössä ja ajattelin, että kai nyt aamukahvit voin ensin juoda, Jasmin naurahtaa.
Lopulta itse ponnistusvaihe sujui sutjakasti ja pian pieni Ossian-poika oli äitinsä rinnoilla.
– Se oli rakkautta ensisilmäyksellä, Jasmin myöntää.
– Samalla kaikki aiemmat pohdinnat jäivät taakse. Olin vauvan kanssa heti symbioosissa ja kaikki tuntui luontevalta.
Jasmin antaa erityiset kiitokset Oulun uudelle synnytyssairaalalle ja henkilökunnalle.
– Se on todella upea. Meilläkin oli iso, hiljainen huone. Koska mitään ääniä ei kuulunut, välillä mietin, että onko täällä ketään muuta. Toisaalta itse tulin sen verran karjuneeksi, että toivottavasti ei kuulunut naapurihuoneeseen.
Hetkessä kaikki muuttui
Ossianin vauva-arki alkoi hyvin.
Jäntevä poika on kasvanut neuvolan kasvukäyrien mukaisesti, hän on silmin nähden tyytyväinen ja hyvävointinen vauva.
– Ossianilla ei ole ollut mitään vaivoja, jopa hänen ihonsa on hyvässä kunnossa, Jasmin vahvistaa.
Kunnes lokakuun alussa kaikki muuttui silmänräpäyksessä.
– Ossian oli sitterissä ja minä hänen vierellään. Tuijottelemme usein toisiamme ja niin myös tällä kertaa. Saman tien näin hänen silmistään, ettei kaikki ole kunnossa. Jos poika olisi osannut puhua, hän olisi sanonut: auta minua.
 
            
                    Jasmin nosti vauvan syliinsä ja ajatteli, että ehkä poikaa tarvitsee röyhtäyttää.
– Vein hänen makuuhuoneeseen, menin makuulle ja laitoin pojan rintani päälle lepäilemään. Edelleen hänen katseestaan näki, ettei kaikki ollut kunnossa. Silloin Ossian meni yhtäkkiä veltoksi ja lakkasi hengittämästä, Jasmin kertaa kauhun hetkiään.
Kun Jasmin kutsui Markoa luokseen, mies kuuli heti hänen äänestään, että nyt on vakavasta asiasta kyse.
– Marko soitti hätäkeskukseen ja sitten vauvan huulet alkoivat jo sinertää. Sydän kuitenkin löi ja Marko aloitti vauvan tekohengittämisen hätäkeskuksen ohjeiden mukaan.
Jasmin kertoo, että muutaman puhalluksen jälkeen vauva aloitti hengittämisen itkun kautta.
Toimintakyky yllätti
Jasmin ja Marko asuvat aivan pelastuslaitoksen vieressä.
Parissa minuutissa heidän pihallaan oli paloauto ja ambulanssi, sisällä vauvan ympärillä oli kuusi pelastuslaitoksen työntekijää.
– Jälkeenpäin Markokin ihmetteli, että miten olin niin rauhallinen tuossa tilanteessa. Toimin täysin loogisesti ja ohjeiden mukaan enkä panikoinut. Itsekin myöhemmin ihmettelin omaa toimintakykyäni.
 
            
                    – Kun vauva vietiin ambulanssilla sairaalaan, sovin, että Marko menee vauvan mukana. Itse jäin pakkailemaan vaatteita, sillä aavistin että olisimme jonkin aikaan sairaalassa. Tein senkin rauhallisesti ja loogisesti, muistin ottaa kaiken tarvittavan, jopa hammasharjan mukaan.
Kun Jasmin oli pakannut sairaalatarvikkeet mukaan, hän käveli sairaalaan ambulanssin perässä vaunuja työntäen.
Useita tutkimuksia
Jasmin myöntää käyneensä kaikkia tunnetiloja läpi.
– Äitiydestä sanotaan, että se on ihanaa ja kauheaa. Nyt ymmärsin myös tuon jälkimmäisen. Pelkäsin vauvani kuolevan. Se oli niin kammottava olotila, että mitä jos käy jotain. Tuollainen kohtaus voi viedä noin pienen ihmisen nopeasti huonoon kuntoon.
Ossian ja Jasmin viettivät sairaalassa kolme vuorokautta erilaisissa tutkimuksissa.
 
            
                    Vielä kotiutumisen jälkeen he palasivat sairaalaan magneettikuvausta varten.
– Ossian piti sitä varten nukuttaa, mutta en osannut sitäkään pelätä.
Vanhemmissa huolta aiheutti se, että löytyykö pojasta jotain sellaista, joka vaatisi jopa leikkaushoitoa.
– Nyt olemme saaneet kaikki tulokset, eikä pojasta ole löytynyt mitään vikaa. Hän on täysin terve, Jasmin iloitsee.
Kohtaukselle ei ole löytynyt mitään lääketieteellistä syytä.
Tilanteista selvitään
Jasminille ei ole jäänyt Ossianin kohtauksesta mitään ylimääräisiä pelkotiloja.
– Jokaisesta asiasta pitää löytää se kultareunus. Itselleni tuo tapaus opetti sen, että jos jotain käy, niin olen toimintakykyinen, tilanteista kyllä selvitään ja asiat hoituvat.
– Aina elämässä voi tulla yllätyksiä, mutta ne kohdataan sitten kun ne tulevat.
 
            
                    Vaikka Jasmin elämässä on nyt ihana vauvantäyteinen aika, hän on vähitellen ottanut aikaa itselleenkin.
- Käyn kahdesti viikossa kuntosalilla. Silloin äitini tai Marko hoitaa vauvaa. Jos Ossian on hieman hankalan oloinen, he näyttävät vauvalle kuvaani tai videoita minusta, niin tilanne rauhoittuu.
- Ja kun tulen takaisin kotiin, niin vastassa on mitä ihanin ja levein hymy.
- Se on ihan parasta.
 
     
        
             
        
            