Viki Eerikkilältä avoin ulostulo: "Jonkin sortin pelle"
Kymppitonnin uusi juontaja Ville "Viki" Eerikkilä haluaa tehdä ohjelmia, joiden parissa ihminen saa viihtyä, nauraa ja unohtaa murheet.
Ville "Viki" Eerikkilä oli nuorena kiinnostunut erityisesti videokuvaamisesta ja editoinnista, hän teki esimerkiksi skeittivideoita. Sittemmin hän alkoi opiskella journalismia Kemi-Tornion ammattikorkeakoulussa ja mielenkiinnon kohde vaihtui.
Arkistovideo: Muistatko vielä Viki & Köpi Show'n?
– Pääsin tekemään ensimmäistä kertaa radiota. Minulla iski siihen hommaan kunnon kipinä. Esiintymisviettiä minulla oli ollut ala-asteelta lähtien. Mitään ihan älyttömyyksiä en tehnyt, mutta olin jonkinsortin luokan pelle.
"Olen oma itseni"
Harjoittelunsa 20. huhtikuuta 40 vuotta täyttävä Viki suoritti YleX:llä, jonka jälkeen hän pääsi juontamaan uutta YleX Jatkot -iltaohjelmaa yhdessä Jani Nivalan kanssa.
– Klassisestihan monet tuoreet radiojuontajat yrittävät esittää radiojuontajaa. Muistaakseni tajusin aika nopeasti, että radiossa pärjää, kun on oma itsensä ja omanlaisensa persoona. Sama pätee varmaan elämän muillakin osa-alueilla.
Viki teki ohjelmaa lähes kymmenen vuoden ajan.
Maineikkaita kollegojakin
YleX Jälki-istunto -iltapäiväohjelmaa hän teki parinaan Juuso Mäkilähde, jonka jälkeen alkoi yhteistyö Juuso "Köpi" Kallion kanssa. Ensin kaksikko juonsi aamuohjelmaa NRJ:llä, ja myöhemmin foorumiksi tuli YleX Aamu.
Kolmisen vuotta sitten alusta vaihtui, kun he alkoivat tehdä Ylellä television puolella Vikin ja Köpin matkailuohjelmaa sekä podcasteja.
– Ajatuksena on ollut tehdä helposti lähestyttäviä ohjelmia. Jos ohjelma saa ihmisen viihtymään, nauramaan ja vaikka unohtamaan murheet hetkeksi, olemme onnistuneet.
Kemiläistä mentaliteettia
Lapsuutensa ja nuoruutensa Eerikkilä vietti Kemissä.
– Se oli ihan huippupaikka asua ja elää. Tarpeeksi pieni, mutta ei mikään ihan tuppukylä, hän luonnehtii.
Kavereita löytyi paljon koulusta ja harrastuksista: futiksesta, lätkästä ja skeittaamisesta. Häneen tarttui myös kemiläinen mentaliteetti, josta on ollut hyötyä niin töissä kuin muussakin elämässä.
– Ainakin minuun Kemi ja kemiläinen ystäväpiiri synnytti loppumattoman itseluottamuksen. Vaikka jotain asiaa ei heti osaisikaan, sitä ajattelee, että olen tässä asiassa ihan sikahyvä.
Turhista ei nokitella
Vikin mukaan kemiläisille on ominaista myös kyky nauraa itselleen.
– Kemissä pystyy puhumaan läheisille kavereille aika suoraan ja vittuilevasti, eikä siitä oteta nokkiinsa. Kuvaavaa on, että kun lähdin Kemistä etelään töihin, kaverit antoivat minulle rahaa paluulippua varten, kun "tuut kohta kuitenkin takaisin maitojunalla".
Yhteys kemiläisiin kavereihin on säilynyt myös urheilussa. Kymmenen vuotta sitten Eerikkilä ja kumppanit laittoivat pystyyn harrastefutisporukan Etelä-Kemin Palloseuran, joka jatkaa edelleen toimintaansa.
Vuodet lisäävät itsevarmuutta
Viki kertoo tehneensä vuosien mittaan erinäisiä elämäntaparemontteja, välillä paremmin ja välillä huonommin. Viime remontti on tuonut kestävämpää tulosta. Tärkeänä kimmokkeena toimi ensimmäisen lapsen syntymä vajaat neljä vuotta sitten.
– Totesin, että työpäivän päätteeksi saa touhuta vielä toisen työpäivän verran, joten hyvä olisi jaksaa. Jossakin kohtaa alkoi näyttää myös siltä, että lätkäkaukalossa luistin ei enää nouse ihan samalla tavalla kuin ennen. Sekin laittoi miettimään, pitäisikö jotain tehdä.
Nyt virtaa on tullut lisää. Vikille on myös oleellista, että omassa vartalossa on hyvä olla.
– Nykyään tärkeää ei ole niinkään se, kuinka paljon nousee penkistä tai näkyykö sixpäkki – tosin ei se ole minulla ikinä näkynytkään. Tärkeää on, että omaa peilikuvaa pystyy katsomaan hyvällä fiiliksellä ja itsensä kanssa on hyvä olla.
Hän on kiitollinen siitä, että töitä saa tehdä inspiroivien, hauskojen ja luotettavien ihmisten kanssa. Vuodet ovat jalostaneet omaa tekemistä.
– Radiotyöni alkuvaiheissa minua vähän jännitti ja mietitytti, mitähän joku ajattelee, kun näin nyt teen. Enää en tällaisia mieti, mikä on varmasti iän ja työvuosien tuomaa varmuutta. Teen omaa juttuani ja se toimii.