
Tositarinat julki! Näin rajusti SM-liigassa juhlitaan mestaruutta: Jutilla viikon saunaputki, Olli Jokinen paljastaa HIFK:n tavan – ”Hyvin, hyvin alkoholipitoista”
Liigakausi 2021–22 huipentui odotetusti ennakkosuosikki Tampereen Tapparan mestaruusjuhliin. Paikan päällä mylvinyt yleisö ja tv-katsojat pääsivät seuraamaan Nokia-areenan historian ensimmäisiä SM-kultabileitä – mutta vain tiettyyn pisteeseen saakka.
Juhani Tammiselta jyrkkä ennustus Liiga-finaaliin: "Mustamakkara kouraan ja Tammerkoskeen"
Tänä vuonna tv-kamerat tallensivat harvinaisen pitkään mestaruustunnelmia Tapparan pukukopissa, jossa pidettiin puheita ja suihkutettiin kuohujuomaa. Sitten koitti hetki, jolloin lehtimiehet ja muut hännystelijät häädettiin muualle ja juhlat alkoivat oikein kunnolla.
Mitä se käytännössä tarkoittaa, kun SM-liigamestarit lyövät ison vaihteen silmään? Miten pitkään liigamestarit keskimäärin juhlivat? Ja minkälaisissa merkeissä? Seiska tiedusteli asiaa kolmelta kokeneelta kiekkomieheltä, jotka tietävät mistä puhuvat.

Helsingin IFK on onnistunut viime vuosikymmenen mestarillisesti välttelemään mestaruuksia. Kaudella 1997–98 pääkaupungin suurseuralla oli kuitenkin jalkeilla joukkue, jota on kutsuttu jopa kaikkien aikojen kovimmaksi liigamiehistöksi.
Naurettavan kova nippu pursusi kovia nimiä Christian Ruuttusta, Brian Rafalskista ja Tim Thomasista lähtien, mutta stadilaisten vireissä oli myös väkevä kuopiolaisedustus.
Kimmo Timonen ja Olli Jokinen siirtyivät seuraavaksi kaudeksi Pohjois-Amerikkaan tunnetuin NHL-seurauksin. Jälkimmäisen lavasta lähti stadilaisten Suomen mestaruuden sinetöinyt osuma – ja biletys oli sen mukaista.

– Kyllähän ne juhlat hyvin, hyvin alkoholipitoista kauden tyhjennystä olivat, Olli muistelee Seiskalle nyt, 24 vuotta myöhemmin.
Nykyisin Mikkelin Jukureita valmentamaa Jokista hymyilyttää kovasti muistellessaan HIFK:n märkiä mestaruusjuhlia. Nauhurille hän tyytyy toteamaan vain, että ”jokainenhan sitä sitten juhli omalla tavallaan.”

– Silloin aikoinaan HIFK:n juhlat taisivat kestää nelisen päivää. Nyt kun Jukureidenkin kausi loppui, niin pelaajat taisivat vuodattaa kyyneleitä muutaman päivän Mikkelissä ja lähtivät sitten yhdessä ulkomaanreissuun.
– Niinhän se menee, että yhdellä joukkueella kausi loppuu iloon mutta monella muulla pettymykseen. Sesongin päätösjuhla on sellaista yhdessäoloa ja kauden läpikäymistä vähän rennommassa ilmapiirissä kuin pukukopissa, ”Päällikkö” muotoilee.
Pari vuotta ennen Olli Jokisen HIFK-huumaa tamperelainen Timo Jutila oli juhlimassa Suomen ensimmäistä MM-kultaa. Sitä vasta osattiinkin juhlia – kuten myös niitä viittä SM-kultaa, jotka löytyvät Jutin palkintokaapista.
– Emmää näistä nykypäivän pelaajista tiärä, mutta me ainakin juhlittiin viikko putkeen! Siihen aikaan eli 80-luvulla oltiin tosi tiiviisti koko viikko yhdessä, juhlittiin ja saunottiin. Sen viikon jälkeen oltiin muuten puhtaita poikia, Juti virnistää.

Parhaiten hänen mieleensä on jäänyt kolmas mestaruus Tapparassa keväällä 1986. Joskaan ei missään nimessä miellyttävässä mielessä.
Tuolloin Tapparan monivuotinen huoltaja Raimo ”Pappa” Paavola kuoli auto-onnettomuudessa, jossa loukkaantuivat myös kirvesrintojen konkarihyökkääjä Seppo Ahokainen ja valmennusjohdon jäsen Pertti Koivulahti.

– Sen jälkeen meidän piti vielä pelata HIFK:ta vastaan finaalissa. No, voitettiin ja saatiin taputeltua se homma kotiin, silloin ei kyllä finaalien jälkeen juhlittu. Oli vähän isommat asiat kehissä silloin. Ymmärrettiin, että jääkiekko on aika pieni pala elämää.
Karri Kivi valmensi itsensä ikuisiksi ajoiksi porilaisten sydämiin, kun hän piiskasi Ässät yllätysmestaruuteen keväällä 2013. Kultakoutsi nostaa mestaruusjuhlista yllättävän, mutta loogisen seikan: äärimmäisen väsymyksen.

– Koko mestaruuden tajuaminen ja siitä fyysisesti sekä henkisesti palautuminen menevät helposti seuraaviin päiviin. Voittohetkellä kaikki ovat äärimmäisen väsyneitä.
– Varsinkin päävalmentajalle se hetki on unohtumaton. Kun loppusummeri soi, niin enää ei tarvitse puhua mitään eikä osallistua yhtään mihinkään. Voi vain siirtyä suosiolla sivuun ja antaa pelaajien, johtoryhmän ja kaikkien muiden juhlia. Se on helpotus!
Yksi SM-liigan klassisimmista mestaruusrituaaleista on kantaa päävalmentaja pukukopin suihkutiloihin ja huuhdella hänet siellä huolella. Pelaajien suurella ilolla tarjoama pesuhetki juontaa juurensa vuosikymmenten päähän.
– Siinä on varmaankin sellaista taustalla, että pelaajat pääsevät vihdoin kostamaan ne kaikki kauden aikana kuulemansa koutsin ripitykset. Silloin saa vähän uittaa valmentajaa, Karri naureskelee ja tietää hyvin mistä puhuu.
– Käsittääkseni mestaruusjuhlat kestävät keskimäärin neljä päivää. Sen jälkeen kaikkia mestareita kieltämättä yhdistää tietynlainen veljeys.