Tässä on Mattiesko Hytösen mieleenpainuvimmat kohtaamiset Seiskan paparazzin kanssa – lue miehen juhlakolumni
Mattiesko Hytönen kirjoitti Seiskalle kolumnin 80-vuotispäivänsä kunniaksi.
Pakko se on uskoa. Ihmiset ovat hullaantuneet kahteen intohimooni. He eivät tunnu saavan tarpeekseen arvioidessaan juoksunopeuttani tai toimintavalmiutta, jonka alkoholi antaa minulle. Todisteet löytyvät Seiskasta, jonka juorupalsta olisi paljon köyhempi, jos sieltä puuttuisi lukijoiden minusta ottamat juoksu- ja kännikuvat.
Vaikuttaa siltä, että monet ihmiset tietävät juoksureittini Helsingin läntisessä kantakaupungissa. Eräs paparazzi analysoi juoksuvauhtiani lenkkeillessäni Hietaniemen uimarannan liepeillä. ”Teräsvaari” Mattiesko pinkoi ”niin kovaa vauhtia, että taisi mennä Hietsun nopeusennätykset kertaheitolla uusiksi”, liioittelee euroja himoitseva salakuvaaja. Tunnistan paikan, jossa kuva on otettu. Juoksen ylämäkeä ja seuraavassa kadunkulmassa pistän aina kävelyksi. Askeleeni ei ole lennokas. Seiska maksoi paparazzille 50 euroa. Minä en olisi maksanut latin latia.
Toisen paparazzin juoksukuvassa on ongelma, vaikka paparazzi itse on repäissyt pelihousunsa ihastuksesta: ”Ikinuori Mattiesko lenkkeili pinkissä paidassa niin lujaa, että nuorempia hirvitti”. Kuvassa kävelen Kaapelitehtaan pihalla.
Kaapelin kuva tuo mieleen toisen kuvan, joka on otettu poistuessani ravintola Teatterista. ”Kun Mattiesko hyppäsi pilkun jälkeen ravintolan edessä taksiin, hän näytti siltä, että ilta oli sujunut rattoisasti.” Ymmärrän, mihin rattoisasti-sanalla pyritään, mutta siitä huolimatta totean, etten hypännyt taksiin vaan kävelin ryhdikkäästi, minkä paparazzin kuva todistaa.
Ikinuori himoliikkuja! Mattiesko Hytönen paineli lenkillä hirmuista vauhtia – kuva!
Brysselin-lennolla käytävän toisella puolella istui opiskelijaporukka, joka hoiti homman ammattitaitoisemmin kuin paparazzi Teatterin edessä. ”Mattiesko tutki innolla Lidlin mainosta”, porukka selostaa. ”Hyvin näyttivät myös ilmaiset kuohuviinit maistuvan. Tyhjät pullot eivät pienelle pöydälle meinanneet mahtua.” Totta, kuvassa näkyy kaksi pikkolopulloa pöydällä. Oli enemmän kuin kohtuullista, että Seiska maksoi porukalle 100 euroa.
Erään paparazzin puolesta olen harmissani. Seiska maksoi hänelle vain 77 euroa, vaikka hän teki työnsä hyvin JFK:n lentokentällä New Yorkissa. ”Hyvässä vauhdissa jo ennen lentoa ollut Mattiesko ihmetteli kovaan ääneen ja manasi, minne oli kadottanut matkalippunsa, vaikka se oli koko ajan hänen kädessään.” Jos lukija ei itse hoksaa, salakuvassa nuoli osoittaa kädessäni olevaa paperilappusta.
Yhden neuvon antaisin paparazzeille. Jos satutte kanssani samaan aikaan Alepaan, käyttäkää kännykkäkameraa. Muuten käy niin kuin eräälle tyypille. ”Mattieskoa näytti erityisesti kiinnostavan Reissumiesleivät, joita mies kahmi seitsemän pussia mukaansa”, tyyppi kirjoittaa. Seiska teki oikein, kun ei antanut hänelle euroakaan. Seitsemän Reissumiespussia, jessus! Olisi mieluummin kertonut Alkosta, minusta ja seitsemästä samppanjapullosta niin kuvaakaan ei olisi tarvittu todisteeksi.
Lopuksi kehotan paparazzeja käyttämään työssään kaikkia aistejaan. Mainitsen esimerkin. Känninen äijä yritti keskeyttää lenkkini Lönnrotinkadulla ja huuteli solvauksia. ”Mattiesko ei piitannut rähinöitsijästä, vaan spurttasi huutelijan ohitse”, paparazzi raportoi. Ansiokkaasta vinkistä jää puuttumaan maininta naksahduksista, jotka syntyivät, kun valojen vaihtumista odottavat ja häiriköintiä seuraavat autoilijat lukitsivat autojensa ovet.