Suomalainen Kim työskentelee Bangladeshissa: ”Kuolemaan ja suruun ei totu” - koskettavat kuvat!
Köyhään, 150 miljoonan asukkaan Bangladeshiin on naapurimaasta Myamarista paennut jo lähes miljoona ihmistä.
Heidät on sijoitettu Cox’s Bazarin alueelle, jonne Punainen Risti avasi lokakuussa 60-paikkaisen kenttäsairaalan suomalaisten lahjoitusten turvin.
Liedossa asuva Kim Asunta, 50, on työskennellyt sairaalan osastonhoitajana jo toisen komennuksensa. Ensimmäinen kesti kuukauden, nykyinen kolme.
– Sairaalamme on täällä ainoa, joka on auki jokaisena vuorokauden tuntina. Alueella on 800 000 asukasta, joten me avustustyöntekijät olemme usein töissä 24/7. Paikalliset työskentelevät 48 tuntia viikossa.
Rauhanturvaajanakin toiminut Kim on tottunut työskentelemään rankoissa olosuhteissa. Hän oli vuosi sitten keväällä Punaisen Ristin komennuksella Irakin Mosulissa.
– Vaikka tässä työssä näkee ihan kaikkea, on säilytettävä tyyneytensä ja keskityttävä meneillään olevaan tehtävään. Kuolemaan ja suruun ei silti koskaan totu, varsinkaan pienen lapsen. Jos tottuu, on syytä vaihtaa nopeasti alaa.
Kim kertoo, että yhteishenki on hyvä ja säilyy, vaikka olot ovatkin rankat.
– Täällä on päivisin 38 astetta ja öisin 30. Nukumme teltoissa, eikä meillä ole ilmastointilaitteita.
– Olen kuluneen kolmen kuukauden aikana laihtunut seitsemän kiloa. Emme silti valita, koska pääsemme täältä aina pois, toisin kuin leireillä asuvat ihmiset.
Monsuunikausi on juuri alkanut, mikä lisää kurjuutta.
– Vaikka ilma on viileämpää, sateet aiheuttavat mutavyöryjä.
Kenttäsairaalassa toimii avustustyöntekijöiden lisäksi 28 paikallista sairaanhoitajaa, neljä kätilöä ja muuta henkilökuntaa. He ovat hieman yli puolessa vuodessa auttaneet yli 27 000 ihmistä.
– Nautin myös siksi työstäni, että saan tehdä töitä kansainvälisessä yhteisössä. Kun ramadanin paasto pari viikkoa sitten päättyi, juhlapöydässämme istui 14 eri kansallisuutta. Se jos mikä motivoi tähän työhön. Ei tällaista kansainvälistä työkulttuuria meillä ainakaan Raisiossa ole.