Soihtuna kotipihassaan palaneen Jyrkin, 50, traaginen tarina – saa toistuvia aivoinfarkteja: Enää en koske edes hitsipilliin!

Kaustisella asuva Jyrki Peltoniemi, 50, poltti pihallaan jäteöljyä toukokuussa 2014, kun hän leimahti tulee. Mies muistelee, että hänellä oli syttymishetkellä yllään keinokuituinen tuulipuku.
Kynnelle kykenevät juoksivat sammuttamaan Jyrkiä, ja joku soitti ambulanssin. Ensihoitajat taas kutsuivat avuksi pelastushelikopterin.
Jyrki lennätettiin ensin Ouluun, jossa aloitettiin palaneen vartalon jäähdyttely ja kuolleen ihokerroksen irroittelu.
Palovamma-alue syvenee kolme vuorokautta palamisen jälkeen, ja liha alkaa mädäntyä. Sen takia ruumista nesteytetään niin paljon kuin voidaan. Jäähdyttämisen jälkeen alkaa palaneen ihon kuoriminen. Tämän vuoksi palopotilas pidetään koomassa. Jyrkin kohdalla koomaa kesti neljä kuukautta.
Kun Jyrkin elintoiminnot edes jotenkin tasaantuivat, hänet siirrettiin ensin Helsinkiin, sieltä Kuopion yliopistolliseen sairaalaan ja kuukauden jälkeen takaisin Ouluun, jossa hänet herätettiin kuukausien tajuttomuudesta.
Kun Jyrki alkoi lopulta tajuta ympäristöään ja huomasi, mitä hänen ruumiilleen on tapahtunut, hän oli ymmärrettävästi järkyttynyt.

– Luulin, että on tapahtunut joku hoitovirhe ja että joku on kiusallaan kuorinut kaikki läskit ja lihakset kehostani. Kun kuulin, mitä oli tapahtunut, sanoin, että olisitte antaneet minun kuolla.
Vaikka Jyrkin henkiinjäämismahdollisuudet olivat aluksi häviävän pienet, hän selvisi vahvan sydämensä ansiosta.
Hänen tragediaansa pahentaa vuonna 2002 saatu ensimmäinen aivoinfarkti. Syyksi selvisi pari vuotta myöhemmin, että hän sairastaa perinnöllistä CANDASIL-tautia, joka aiheuttaa toistuvasti pieniä ja keskisuuria aivoinfarkteja ja dementoitumista.
Harvinaista tautia on todettu Suomessa noin 50 eri suvussa.
Omaa jätteen- ja maanhuoltoyritystä pyörittänyt Jyrki jäi sairauseläkkeelle jo 39-vuotiaana. Vaimo, Elina Verronen toimii nykyisin hänen omaishoitajanaan.
– Jyrki väsyy helposti ja torkahtelee vähän väliä. Uusia infarkteja ei välttämättä edes huomaa, ne voivat olla niin pieniä.

Vaikka liikkuminen on Jyrkille kankeaa, nurmikon- ja puutarhanhoito sekä nikkarointi ovat hänelle kaikki kaikessa.
Yksi perheen kolmesta pojasta rakentaa isälleen parhaillaan uutta verstasta.
– Mitään tulella käytettävää laitetta sinne ei asenneta. En koske enää edes hitsipilliin, Jyrki kertoo.