Kuva ei herkille - Jyrki, 50, poltti pihallaan jätteitä kohtalokkain seurauksin: Puolet vartalostani tuhoutui – iho kuorittiin pois!

Kaustisella asuva Jyrki Peltoniemi, 50, poltti pihallaan jäteöljyä toukokuussa 2014. Hänen vaimonsa Elina Verronen oli viereisessä talossa asuvan poikansa luona nukuttamassa lapsenlapsiaan.

Ensin kuului karmiva rääkäisy. Pian naapuri juoksi hädissään huutaen pihaan, että Jyrki on palanut.

Kynnelle kykenevät juoksivat sammuttamaan Jyrkiä, ja joku soitti ambulanssin. Ensihoitajat taas kutsuivat avuksi pelastushelikopterin.

– Jyrki paloi kuin soihtu. Naapuri sai hänet pressulla sammumaan, mutta sitten mies leimahti uudestaan tuleen ja vaatteet sulivat hänen päälleen.

– Kaiketi minulla oli jokin tuulipuvun tapainen keinokuituinen vaate ylläni, mikäli oikein muistan, Jyrki sanoo hiljaa.

Jyrki lennätettiin ensin Ouluun, jossa aloitettiin palaneen vartalon jäähdyttely ja kuolleen ihokerroksen irroittelu.

– Palovamma-alue syvenee kolme vuorokautta palamisen jälkeen, ja liha alkaa mädäntyä. Sen takia ruumista nesteytetään niin paljon kuin voidaan. Jäähdyttämisen jälkeen alkaa palaneen ihon kuoriminen. Sitä kaikkea oli kipeä katsella, Elina selvittää.

Kun Jyrkin elintoiminnot edes jotenkin tasaantuivat, hänet siirrettiin ensin Helsinkiin, sieltä Kuopion yliopistolliseen sairaalaan ja kuukauden jälkeen takaisin Ouluun.

Ensimmäiset hatarat muistikuvat toipilaalla itsellään on onnekseen vastaa syyskuulta. Jyrkiä pidettiin hengityskoneessa ja koomassa useita kuukausia.

Kun Jyrki alkoi lopulta tajuta ympäristöään ja huomasi, mitä hänen ruumiilleen on tapahtunut, hän oli ymmärrettävästi järkyttynyt.

– Luulin, että on tapahtunut joku hoitovirhe ja että joku on kiusallaan kuorinut kaikki läskit ja lihakset kehostani. Kun kuulin, mitä oli tapahtunut, sanoin, että olisitte antaneet minun kuolla.

Jyrkin iho paloi lähes 50-prosenttisesti rinnan korkeudelta alaspäin. Uutta ihoa siirrettiin käsivarsien, ylärintakehän ja selän alueelta sitä mukaan kuin uusi iho kasvoi.

Kotiin hän palasi marraskuussa, mutta koskaan hän ei enää tule terveeksi tai työkykyiseksi.

– Jyrki saapui kotiin pyörätuolissa ja vaipoissa, mutta periksi ei annettu. Itkimme ilosta, kun hän lopulta lähti lenkille ensin potkukelkkaan tukien ja otti sitten maaliskuussa 2015 ensiaskeleet ilman apuvälineitä, Elina muistelee.