Rajua menoa! Costello Hautamäki pisti kaukomailla ranttaliksi – viina virtasi ja soitto soi

Tamperelaismuusikko Costello Hautamäki on aina osannut pyhittää paukkuja vapaa-ajanviettoon. Popedan kitarasankari ja Vain elämää -tähti muistelee Seiskalle taannoisia seikkailujaan kaukana Kaakkois-Aasiassa.

Kyseinen tarina juontaa muutaman vuoden taakse. Kun koronavirus löi maailman säppiin, Costello jäi jumiin Balille. Hän oli jo aiemmin matkustanut Indonesian paratiisisaarelle, joka tunnetaan hiekkarannoistaan ja muista postikorttimaisemistaan.

Vaan ennen pitkää arki iskee vastaan sielläkin. Costello kertaa Seiskan reportterille todenneensa, että olisi syytä keksiä jotain tekemistä.

– Sielläkin alkoi tulla jossain vaiheessa tylsää. Sadekausi puski päälle ja mietin, että tässähän voisi taas alkaa rämpyttämään kitaraa ajankuluksi.

– No eipä siinä, marssin paikalliseen musiikkiliikkeeseen ja nappasin ukulelen käteeni. Pian liikkeenpitäjänä toiminut rouva tuli ilmoittamaan, että isäntä haluaisi soittaa kanssani rokkia. Vastasin, että totta kai.

Hurriganesia Indonesiassa

Yllätys oli melkoinen, kun soitinkaupan rouva alkoi johdattaa Costelloa takahuoneen kautta liiketilojen yläkertaan.

– Heillä oli siellä ihan oma treenikämppä. Olin, että mitä.

Costello kertoo soittaneensa hetken isännän kanssa, kunnes mukaan liittyi bassoon tarttunut soitinmyyjä. Sen jälkeen balilaisella vintillä alkoi melkoinen pauke.

– Meillähän oli siinä bändi kasassa! Pidimme heti bänditreenit. Soittelimme porukalla Popedaa, Hurriganesia ja Ramonesia. Popedan biisit ovat niin helppoja, että he tajusivat kyllä heti homman jujun.

Viinapalkalla keikalle

Costello naureskelee, ettei bändillä ollut yhteistä kieltä muttei tarvinnut ollakaan. Suomalais-indonesialaiselle orkesterille keksittiin myös nimi.

– Eihän rokissa mitään yhteistä kieltä tarvitse, sen kun soittaa vaan. Ja kun otimme meistä yhteiskuvan, keksimme bändin nimeksi Thunderballs.

– Pian pääsimme johonkin pieneen kuppilaan soittelemaan, sillä Balilla on hyvä baarikulttuuri. Eikä edes kaljapalkalla, vaan se oli sellaista paikallista viinaa. Jotain taskulämmintä pontikkaa, johon kaadettiin marjamehua päälle.

Mutta hetkinen, eikös Costello ollut absolutisti?

– En ole absolutisti, en vain juo alkoholia. Elämä on leppoisampaa, kun ei suhtaudu asioihin täysin absoluuttisesti, hän kuittaa hymyillen.