Hyvinkään ammuskelussa halvaantunut sankaripoliisi Heidi Foxell selätti lääkeriippuvuuden: ”En uskonut sen olevan enää mahdollista"
Hyvinkään joukkoammuskelussa vuonna 2012 halvaantunut sankaripoliisi Heidi Foxell, 33, kertoo tuoreessa Instagram-postauksessaan uudesta elämäntavastaan. Heidi paljastaa löytäneensä intohimon urheilua kohtaan uudelleen vaikeuksien jälkeen. Päivityksessä hän pompottelee koripalloa videolla.
- Vielä alkukeväällä en tehnyt muuta kuin unelmoin siitä, että jaksaisin käydä treenaamassa ja aloittaisin vihdoin harrastuksen, mistä niin kauan haaveilin, hän pohjustaa.
- Tässä se nyt on! Yksi niistä monista asioista mitä olen jaksanut alkaa tekemään, kun lopetin kovien kipulääkkeiden käytön. Olen niin fiiliksissä kun vihdoin pääsen treenaamaan säännöllisesti ja minulla on jokin harrastus.
Hän kertoo intohimon urheiluun hävinneen vuonna 2016 keväällä siksi, ettei hän ole pystynyt hikoilemaan onnettomuutensa jälkeen. Heidi avaa myös masennukseen sairastumisen vaikutusta liikuntatottumuksiinsa.
- En vain saanut nostettua sykettä niin paljon, että olisin hikoillut urheillessa. Minä kyllä yritin pelata sulkapalloa ja pyörätuolikoripalloa, mutta en vain saanut hikeä pintaan. Koin etten pystynyt enää urheilemaan samanlaisesti, kuin ennen ampumista ja aloin pelkäämään sen tunteen puuttumista. Se oli taas yksi asia lisää mitä menetin ampujalle ja tuona kesänä (2016) vaivuin äärettömän pahaan masennukseen, hän kirjoittaa.
- Kaikki liikkuminen jäi, tein vain välttämättömän lenkin koiran kanssa pari kertaa päivässä ja lukittauduin sisälle tv:n ääreen. Meni vuosia ennen, kun aloin edes haaveilla pt-koriksesta ja urheilusta tosissaan.
Tätä nykyä hän sanoo käyvänsä kahdesti viikossa treeneissä ja nauttivansa niistä suuresti.
- En uskonut sen olevan enää koskaan mahdollista, että nauttisin urheilusta samanlaisesti, kuin rakastin jalkapallon pelaamista 17 vuotta ennen onnettomuutta, Heidi kirjoittaa julkaisussa.
Hän myös iloitsee kipulääkkeistä luopumisesta.
- Sen riippuvuutta aiheuttava vaikutus söi minua henkisesti elävältä ja elin sumussa niin kauan, että herkistyn tätäkin kirjoittaessa.
Loppuun hän vielä toteaa elävänsä elämäänsä niin, kuin se on hänestä tarkoitettu.
- Aika täällä on niin rajallista ja haurasta, etten aio tuhlata sitä enää vaan elän täysillä niin kauan kuin sitä on jäljellä, Heidi sanoo ja rohkaisee muita tekemään samoin.