Toimittajan kommentti: Pääsin etukäteen katsomaan Aki Kaurismäen uutuuselokuvan – tällainen on maailmalla hehkutettu Kuolleet lehdet
Kyseessä saattaa hyvinkin olla Aki Kaurismäen uran paras elokuva, kirjoittaa erikoistoimittaja Eetu Ampuja.
Kävin viime perjantaina piipahtamassa Espoo Cinén avajaisissa. Kymmenpäiväiset elokuvafestarit korkkasi tällä kertaa ohjaaja Aki Kaurismäen Cannesissa palkittu Kuolleet lehdet, joka saa Suomen ensi-iltansa 15. syyskuuta.
Elokuvan ympärillä on ollut paljon positiivista pöhinää. Siitä povattiin jopa Cannesin pääpalkinnon, Kultaisen palmun, voittajaksi. Pysti jäi lopulta saamatta, mutta jo pelkkä pääkilpasarjaan kelpuuttaminen oli iso hatunnosto Kaurismäen uutukaiselle.
Kuolleet lehdet pokkasi lopulta Cannesissa Prix du Juryn, Tuomariston palkinnon. Sitä pidetään yleisesti festivaalien kolmanneksi arvokkaimpana palkintona. Myös kansainvälinen elokuvakriitikkojen järjestö Fipresci valitsi elokuvan vuoden 2023 parhaaksi elokuvaksi. Kun vielä kansainvälinen lehdistökin on laajalti kehunut filmiä, omatkin odotukset olivat isot.
Aki Kaurismäen Kuolleet lehdet valittiin vuoden parhaaksi elokuvaksi – löi Oscar-ehdokkaat
Kaurismäen paras?
Hehkutus ei ole ollut turhaa. Kuolleet lehdet saattaa hyvinkin olla Orimattilan miehen uran paras elokuva. Se on hienosti hallittu kokonaisuus ja kivasti kerrottu pieni tarina, joka on maltettu pitää tarpeeksi napakkana.
Kuolleet lehdet kertoo kahden yksinäisen, sattumalta toisensa Helsingin yössä kohtaavan tavallisen veronmaksajan rakkaustarinan.
Jussi Vatanen esittää alkoholisoitunutta hiekkapuhaltajaa, jonka elämällä ei vaikuta olevan suuntaa. Sitten hänen sydämensä vie Alma Pöystin näyttelemä hiljainen kauppa-apulainen, jonka silmissä syttyy rakkaus juoppoduunarin nähdessään.
Tyyli ennen kaikkea
Aki Kaurismäki on aina ollut pienen ihmisen puolella – niin tälläkin kertaa. Pennosia lasketaan, ja nälkä on. Sähkölaskut kauhistuttavat niin, että kämpässä on parempi värjötellä valot kiinni pilkkopimeässä. Kännykät ovat vanhoja nokialaisia kapuloita.
Rappiotakin riittää, kun mieli on maassa ja viina lorisee lasiin. Tupakka palaa ketjussa, karaokebaarin tunkkaisuus suorastaan vyöryy valkokankaalle ja pääkaupungin valot luovat kaikkeen vain kelmeää kajoa.
Sähkölaskujen lisäksi ajankohtaisuutta alleviivaavat radiolähetykset, joissa kerrotaan aina vain Venäjän pommituksista ja muista hirmuteoista Ukrainassa.
Myös Maustetytöt mukana
Jos kaikki tämä kuulostaa liiankin kaurismäkeläiseltä, niin sanottakoon, että sitä se onkin – mutta vain ja ainoastaan hyvällä tavalla. Elokuva ei ärsytä, vaikka kaikki kliseiset elementit sitä varten ovatkin periaatteessa olemassa.
Kyse on pitkälti siitä, miten Kaurismäki näyttää ja kertoo tarinansa.
Kuolleet lehdet ei ole mikään synkistelyelokuva. Mukana on myös runsaasti toivoa, rutikuivaa huumoria ja itseironiaa, joilla tarinaa ryyditetään eteenpäin. Dialogi on tarkoituksella supertönkköä, ja sitä on hyvin niukalti. Laatu ja tyyli korvaavat määrän.
Suomalaiskauhua kuvataan Kanadassa – mukana kansainvälisiä tähtiä
Viittä tähteä pukkaa
Näyttelijätkin osuvat nappiin. Pöysti on loistava roolissaan, samoin Vatanen. Myös huvittavan sivuosan tyylittelevä Janne Hyytiäinen ansaitsee ilman muuta erikoismaininnan.
Timo Salmisen kuvaus lähentelee taidetta. Viimeisen päälle valittu ääniraita ja Maustetyttöjen keikkakohtaus viimeistelevät kokonaisuuden.
Leffan jälkeen jää olo, että tällaisia elokuvia pitäisi tehdä enemmän. Olisin voinut katsoa vaikka toisen samanlaisen putkeen.
Elokuvissa käynti ei ole nykyään ihan halpaa lystiä, mutta sanoisin, että tähän kannattaa uhrata pennosensa.
Eetu Ampuja, erikoistoimittaja