Päärooli Orendassa vei Alma Pöystin syviin vesiin

Alma Pöystillä on hallitseva päärooli ohjaaja Pirjo Honkasalon uudessa elokuvassa Orenda, joka kertoo kahden naisen kohtaamisesta eristäytyneellä saarella.

Elokuvan käsikirjoittanut Pirkko Saisio esittää toista pääosaa saarella elävänä pappina, joka kohtaa menneisyytensä Pöystin tulkitseman Noran pyytäessä tältä palvelusta.

– Nora on oopperalaulaja ja tuore leski, joka kantaa syyllisyyttä miehensä kuolemasta. Hän hakee vastauksia ja ymmärrystä Saikin esittämältä Natalialta, Alma määrittelee.

"Orenda" tarkoittaa elokuvassa elämän näkymätöntä voimaa, joka asuu kaikessa elävässä ja elottomassa. Sanan merkitys sai Alman pohtimaan tarinan syviä teemoja.

– En kuulu kirkkoon, mutta uskon, että on olemassa ihmistä suurempi voima. Se on mysteeri ja saakin säilyä mysteerinä. Siihen on hyvä olla yhteydessä ja hakea siitä voimaa ja lohtua.

Poikkeuksellinen tarina

Alma myöntää, ettei Saision ja Honkasalon luomaa tarinaa pysty kiteyttämään kovin helposti.

– Orenda kertoo eri asioista eri ihmisille eri vaiheissa elämää. Elokuva ei jahtaa trendejä eikä mielistele, vaan se käsittelee ikiaikaisia teemoja, kuten suhdettamme armoon.

Näyttelijä kertoo viehättyneensä tarinasta osin juuri sen tulkinnanvaraisuuden vuoksi.

– Tarina on jätetty tarkoituksella niin auki, että jokainen voi vetää siitä johtopäätöksensä käyttäen kaikupohjana omaa elämää ja kokemuksiaan. Pystyn ymmärtämään tunteen, kun joku kantaa mukanaan niin suurta surua, ettei tiedä selviääkö siitä. Entä mikä on vaihtoehto, ellei selviä? Nämä ovat suuria ja kipeitä kysymyksiä.

Vuoden laulutreenit

Alman hahmo on maailmankuulu mezzosopraano, joka laulaa useassa kohtauksessa. Vaikka ääni ei ole hänen, roolisuoritus on enemmän kuin vakuuttava.

– Kroppani laulaa kohtauksissa mutta ääni on oopperalaulaja Essi Luttisen. Kävin laulutunneilla liki vuoden, jotta sain kaiken näyttämään uskottavalta. Liikkeet ovat mikroskooppisia, ja hengityksen pitää kulkea juuri oikein.

Pöysti halusi omistautua roolille etenkin kunnioituksesta Honkasaloa ja Saisiota kohtaan. Suomen tunnetuimpiin taiteilijapariskuntiin kuuluvat ohjaaja ja kirjailija ovat tehneet aiemmin yhdessä palkitut elokuvat Tulennielijä (1998) ja Betoniyö (2013).

– Tuntuu etuoikeutetulta, että sain kulkea tämän matkan heidän kanssaan ja oppia heidän maailmoistaan. He vetivät selvän rajan ammattiroolien ja yksityiselämän välille. Suhtaudun aina tekstiin suurella kunnioituksella, mutta etenkin, kun vastanäyttelijä on myös elokuvan käsikirjoittaja. Oli kuitenkin selvää, milloin keskustelimme Saikin kanssa näyttelemisestä ja milloin käsikirjoituksesta.

Aki vs. Pirjo

Alma on Suomen ainoa näyttelijä, joka esittänyt pääosaa Honkasalon sekä Aki Kaurismäen elokuvassa. Molemmat kuuluvat Suomen kansainvälisesti arvostetuimpiin ohjaajiin.

– He ovat yhtä aikaa hyvin erilaisia mutta samanhenkisiä. Molemmat ovat omaperäisiä persoonia ja tinkimättömiä taiteilijoita, joiden elokuvia leimaa voimakas estetiikantaju. Molemmat ovat myös vahvoja humanisteja, joiden kokemus alalta on mieletön, Alma pohtii yhtäläisyyksiä.

Pöystin mukaan molemmat ohjaajat näkevät maailman uniikilla tavalla.

– Etenkin Pirjolla on aivan oma tyylinsä katsoa maailmaa ja poimia sieltä yksityiskohtia, joita en itse näe vaikka seisoisin vieressä tuijottamassa samaa maisemaa. Olen oppinut hänen avullaan laajentamaan näkökulmaani.

Kaurismäen ja Honkalon suhde fyysiseen filmiin näkyy Alman mukaan ottojen määrässä.

– Molemmat ovat kuvanneet filmille niin kauan, että se näkyy eräänlaisena ekonomisuutena. Aki ottaa monesti vain yhden oton per kohtaus. Myöskään Pirjo ei tuhlaa filmiä eikä ota ylimääräisiä ottoja vain varuiksi. Hänhän on myös ensimmäinen nainen, joka on kuvannut Suomessa pitkän elokuvan, Alma muistelee.

Leikkaukset loukkaavat

Cannesissa palkittu ja pelkästään Suomen teattereissa yli 310 000 katsojaa kerännyt Kuolleet lehdet oli menestys myös Jussi Vataselle ja Almalle, joka sai Golden Globe -ehdokkuuden. Kaurismäki on kertonut haluavansa tehdä myös seuraavan elokuvansa samojen näyttelijöiden kanssa. Onko siitä kuulunut mitään?

– Ei vielä, mutta odotan innolla! Hän kyllä ilmoittaa, kun on valmis. Nyt pitää antaa työrauha, Alma hymyilee.

Töitä Pöystillä riittää tälläkin hetkellä kultuurialan leikkauksista huolimatta. Alma kuvaa tänä vuonna ainakin Klaus Härön uuden elokuvan Hetki ennen valoa ja fantasiaseikkailun Tonttu. Viritteillä on myös kaksi kansainvälistä projektia, joista näyttelijä ei uskalla kertoa enempää.

– Viime vuonna pääsin kuvaamaan viittä pitkää elokuvaa. Syksyn ja talven aikana moni sovittu juttu peruuntui tai lykkääntyi leikkausten vuoksi. Tuntuu, että koko ala joutui vetämään hätäjarrua. Monella kollegalla on todella kamala tilanne.

Alman mukaan on vaikea ymmärtää, miten kulttuurialan työttömyys edesauttaa taloutta.

– Eivätkö meidän verorahat enää kelpaa? Tuntuu ettei kulttuurialan töitä kunnioiteta, ikään kuin se ei olisi oikeaa työntekoa. Kulttuuriala tuottaa kuitenkin lopulta enemmän kuin mitä se kustantaa.