Ohjaaja Mikko Myllylahti ammensi surrealistiseen Metsurin tarinaan Palsaa, pakkasta ja pohjoista hysteriaa: "Asioiden liika selittäminen tekee elokuvista usein tylsiä"
        
        
    Cannesin elokuvajuhlilla loistavan vastaanoton ja levityspalkinnon saanut Metsurin tarina on vuoden parhaita kotimaisia elokuvia. Kaikki alkoi, kun Mikko Myllylahti tapasi kotipihallaan Karkkilassa metsurin, joka teki ohjaaja-käsikirjoittajaan vaikutuksen.
– Hän oli itseni tavoin kotoisin pohjoisesta ja kokenut paljon vastoinkäymisiä. Silti tämä ystävällinen mies oli täynnä outoa rauhaa ja positiivisuutta. Päätin kokeilla, onnistuisinko lyömään särön hänen outoon uskoonsa, ja ryhdyin kirjoittamaan. En vielä tuolloin tiennyt, että kyseessä olisi pitkä elokuva.
Myllylahti tunnetaan palkituista lyhytelokuvista sekä Juho Kuosmasen Cannes-voittajan Hymyilevä mies (2016) toisena käsikirjoittajana. Myllylahti on julkaissut myös neljä runokokoelmaa vuodesta 2003 lähtien.
– Halusin pitää aluksi elokuvan ja runouden tiukasti erossa toisistaan. Kun ryhdyin käsikirjoittamaan Metsurin tarinaa, tajusin, että ne voikin yhdistää. Tosin epäilin, voiko näin absurdia elokuvaa edes tehdä, ja saako se mistään rahoitusta, Mikko nauraa.
Jobin kirjasta vaikuttteita saanut Metsurin tarina on surrealistinen tragikomedia hyväntahtoisesta Pepestä, jolla menee kaikki päin helvettiä. Kuten ohjaajan tapaama metsuri, Pepe ei kuitenkaan lannistu pahan edessä.
            
                    – Samastun vahvasti Pepeen, sillä olen aina ollut hyvään uskova ihminen. Kun käsikirjoitin elokuvaa, sain Pepestä myös lohtua, sillä maailmassa oli paljon uhkakuvia.
Lunta ja pakkasta tulvivaa elokuvaa on kuvattu muun muassa Puolangassa. Myllylahti kertoo tuoneensa tarinaan myös omaa torniolaisuuttaan.
– Torniossa kasvaessa oli aina pimeää ja talvi kesti pitkään. Samalla se tuntui maagiselta. Oli lohduttavaa kääriytyä pimeyteen, kuunnella hevimusiikkia ja lukea Kafkaa ja kauhukirjallisuutta. Tornionjokilaaksossa tuntee yön nurjan puolen, joka taittuu kauhuun, kuten Palsan maalauksissa. Etelään muuton jälkeenkin olen nähnyt pohjoisen pakkasunia. Kyseessä on minun mielenmaisemani, Mikko muotoilee.
