Maailman kallein elokuva vei tekijänsä käräjille
Superman-elokuvat julkaistaan Maxiin 3. heinäkuuta.
Richard Donnerin (Ennustus, Tappava ase 1-4) ohjaama Superman synnytti modernin supersankarielokuvan vuonna 1978. Ilmestyessään maailman kallein elokuva maksoi ennenkuulumattomat 55 miljoonaa dollaria. Nykyvaluutassa summa vastaa yli 270 miljoonaa.
Käytetty raha näkyi elokuvaan käytettynä aikana ja työntekijämääränä. Supermanin suunnittelu ja ennakkotuotanto veivät kolme vuotta, kuvausjakso peräti kaksi vuotta. Kiireisimmillään elokuvan parissa työskenteli yhtä aikaa yli tuhat ihmistä, jotka oli jaettu 11 ryhmään, kolmelle studiolle ja kahdeksaan maahan.
Massiivisuus ja ennätysten rikkominen määrittelivät elokuvaa myös sen valmistuttua. Jopa Supermanin lopputekstit rikkoivat aikansa ennätyksen kestämällä yli seitsemän minuuttia.
Elokuva oli odotettu megahitti, joka pysyi Yhdysvalloissa lippuluukkujen ykkösenä peräkanaa 13 viikkoa. Samaan tulokseen on yltänyt vain harva nykyelokuva. Supermanin maailmanlaajuiset lipputulot ylsivät nykyrahassa lähes 1,5 miljardiin dollariin.
Raju riita rahasta
Menestyksen varjossa käytiin kuitenkin verinen taistelu, kun Kummisedän Oscar-voitosta edelleen kuuma Marlon Brando haastoi tuottaja Ilya Salkindin ja Warner Bros. -studion oikeuteen sopimusrikkomuksesta.
Brandolla on elokuvassa sivurooli Supermanin isänä, joka kestää vain noin kymmenen minuuttia. Tästä huolimatta Brando sai roolista lähes neljä miljoonaa dollaria. Lisäksi sopimukseen kuului prosenttiosuus elokuvan tuotosta sekä lupaus, että Brandon kaikki kohtaukset saadaan kuvattua 12 päivässä.
Ennenkuulumaton diili teki Brandosta aikansa parhaiten palkatun elokuvatähden. Näyttelijä koki kuitenkin tulleensa petetyksi tuotoista luvatun prosenttiosuuden suhteen ja vaati oikeusteitse tuottajilta ja studiolta 50 miljoonaa dollaria. Brando sai lopulta puristettua itselleen 14 miljoonaa. Myös elokuvan alkuperäinen käsikirjoittaja, Kummisetä-kirjailija Mario Puzo lähti mukaan käräjille vaatimaan suurempaa osuutta lipputuloista.
Laiska supertähti
Superman-näyttelijä Christopher Reeve, jolle maksettiin pääroolista vain 250 000 dollaria, kutsui sittemmin Brandoa laiskaksi ja väitti tämän tehneen puolivillaista työtä lyhyessä roolissaan. Brando ei esimerkiksi halunnut opetella ulkoa vuorosanoja, jonka vuoksi muistilappuja piilotettiin lavasteisiin tähden luettavaksi. Kohtauksessa, jossa Brando laskee vauvaikäisen Supermanin pelastuskapseliin, vuorosanat oli kirjoitettu lapsen vaippaan.
Myös tarinan pahista, Lex Luthoria, esittävä Gene Hackman tienasi elokuvasta miljoonia toisin kuin vielä tuntematon Reeves. Hackman oli noussut Brandon tapaan yhdeksi 1970-luvun suurimmista tähdistä voitettuaan Oscarin elokuvasta Kovaotteiset miehet. Brandon ja Hackmanin nimet myös mainitaan elokuvan alkuteksteissä ja lähes kaikissa trailereissa ennen Reevesiä.
Ohjaaja vaihtui jatko-osassa
Myös ohjaajan ja tuottajien välit tulehtuivat jatko-osaa tehdessä. Donner oli ehtinyt kuvata Superman II:sta (1980) lähes 75 prosenttia, kun hänet erottiin. Tilalle palkattu Richard Lester (Kolme muskettisoturia) kuvasi suurimman osan materiaalista uusiksi saadakseen nimensä elokuvan ainoaksi ohjaajaksi.
Koska Donner oli ehtinyt kuvata melkein koko elokuvan valmiiksi, fanit ryhtyivät keräämään allekirjoituksia saadakseen Warnerin julkaisemaan Donnerin version Superman II:sta. Lopulta studio taipui ja julkaisi jatko-osan nimellä Superman II: The Richard Donner Cut vuonna 2006. Kyseessä oli myös markkinointitempaus, jolla buustattiin samana vuonna julkaistua elokuvaa Superman Returns.
