Menehtynyt Gene Hackman katosi julkisuudesta 20 vuotta sitten
Muistatko nämä kaksinkertainen Oscar-voittajan roolit.
Legendaarinen yhdysvaltalaisnäyttelijä Gene Hackman löytyi kuolleena vaimonsa ja koiransa kanssa. Näyttelijä oli kuollessaan 95-vuotias.
Hackman vetäytyi kokonaan elokuvista jo 20 vuotta sitten. Yli sata elokuva- ja tv-roolia tehneen Hackmanin viimeinen rooli löytyy 2004 valmistuneesta poliittisesta satiirista Villi valtataistelu, jossa hän esittää entistä Yhdysvaltain presidenttiä.
Hackman vietti eläkepäiviään vaimonsa Betsy Arakawan kanssa kotikaupungissaan Santa Fessä Uudessa Meksikossa. Pariskunta pongattiin vastikään poistumassa yhdessä ravintolasta. Someen levinneissä kuvissa Hackman näyttää ymmärrettävästi rutkasti vanhentuneelta ja heiveröiseltä. Toisaalta, kukapa ei lähelle sataa vuotta jo eläneenä.
Kalifornian San Bernardinossa 30. tammikuuta 1930 syntyneen Hackmanin elokuvaura käynnistyi merijalkaväen jälkeen 1960-luvun alussa. Läpimurtona voidaan pitää vuoden 1967 rikosklassikkoa Bonnie ja Clyde, josta Hackman sai Oscar-ehdokkuuden parhaasta sivuroolista. Uransa huipulle Hackman nousi voittamalla Oscarin modernin poliisielokuvan kivijalkoihin kuuluvan Kovaotteisten miesten (1971) pääroolista.
Varsinkin rikos- ja jännistyselokuvat työllistivät Hackmania läpi 1970-luvun, jonka kirkkaimmat helmet ovat roolit elokuvissa Metsästys (1971), Lihakirves (1972), Variksenpelätin (1973), Keskustelu (1974), Yön siirrot (1975), Kupariluoti (1975) ja Kovaotteiset miehet 2 (1975).
Vuonna 1978 Hackman kuittasi uransa suurimman palkkion, kaksi miljoonaa dollaria, esittämällä pääpahis Lex Luthoria supersankariklassikossa Superman. Hollywood-tähteys ei kuitenkaan miellyttänyt Hackmania, joka pelkäsi menettävänsä yhteyden tavallisiin ihmisiin, joiden esittäjänä hän oli mielestään parhaimmillaan.
– Minut koulutettiin näyttelijäksi, ei tähdeksi. Opettelin esittämään rooleja, en toimimaan maineen, agenttien, lakimiesten ja lehdistön kanssa, kuuluu eräs Hackmanin kuuluisimmista lainauksista.
Hackman ei kyennyt silti pakenemaan suosiotaan, mikä sai hänet esiintymään useissa isoissa tuotannoissa pitkin 1980-lukua. Vuosikymmenen parhaat Hackman-roolit löytyvät elokuvista Eureka (1983), Power (1986), Ei pakotietä (1987), Toinen nainen (1988) sekä varsinkin Mississippi palaa (1988), josta hän sai uransa neljännen Oscar-ehdokkuuden.
Hackman voitti toisen Oscarinsa esittämällä julmaa seriffiä Clint Eastwoodin vuoden 1992 jäähyväiswesternissä Armoton. Eastwood kiinnitti Hackmanin myös vuoden 1997 trilleriinsä Rajaton valta, jossa hän esittää henkirikokseen syyllistyvää Yhdysvaltain presidenttiä.
Toinen Hackmania 1990-luvulla briljantisti hyödyntänyt ohjaaja on Tony Scott, jonka elokuvissa Purppuravyöhyke (1995) ja Valtion vihollinen (1998) näyttelijä tekee ikimuistoista työtä.
Kolmekymppinen Wes Anderson houkutteli suuresti ihailemansa Hackmanin esittämään pääosaa nerokkaaseen komediaansa The Royal Tenenbaums (2001), jota voi pitää veteraaninäyttelijän viimeisenä suurena elokuvana.