En voi edes ajatella kasarielokuvaa ajattelematta William Hurtia
Harvalle näyttelijälle on jaettu yhtä vahva käsi heti uransa alussa kuin William Hurtille. Eturauhassyöpään 71-vuotiaana viikko sitten menehtynyt Hurt oli keskeinen tähti 1980-luvun Hollywoodissa, jossa hän loisti niin draamojen, trillereiden kuin komedioiden päärooleissa.
Hurtin laaja-alaisuus näyttelijänä oli aseistariisuvaa. Silti hän pystyi pitämään kiinni tunnistettavasta valkokangaspersoonasta, jossa yhdistyivät älykäs ja stoalainen antisankari sekä kuivan itseironinen ja verkkaisesti artikuloiva mutta aina charmikas romantikko. Syvän ja pehmeän äänensä ansiosta Hurt oli myös suosittu kertoja ja ääninäyttelijä. William Hurt oli yksinkertaisesti ainutlaatuinen. Toista hänen kaltaistaan ei tule, enkä pysty edes ajattelemaan 1980-luvun elokuvaa ajattelematta samalla häntä.
Hurt aloitti elokuvauransa suoraan pääroolilla, mikä on harvinaista. Brittisokeeraaja Ken Russellin Hollywood-debyytissä Muutostiloja (1980) Hurt esittää arvostettua Harvard-professoria, joka kokeilee voimakkaita hallusinogeenejä kelluntatankissa ja tekee radikaalin löydön. Vaikka villi ja psykedeelinen kauhutrilleri floppasikin lippuluukuilla, herätti se silti välitöntä kiinnostusta Hurtin kykyjä kohtaan.
Hurt kuvasi Sigourney Weaverin kanssa mukiinmenevän trillerin Silminnäkijä (1981) puoli vuotta ennen elokuvaa, joka mullisti kaikkien siinä mukana olleiden uran. Ohjaaja-käsikirjoittaja Lawrence Kasdanin esikoispitkä Huuma (1981) on aikakautensa parhaita amerikkalaisia elokuvia, joka kumartaa klassiselle film noirille ja etenkin sen tyylilliset raamit takoneelle Naiselle ilman omaatuntoa (1944). Huumalla on kuitenkin oma, aggressiivisen viettelevä ja viileän modernisoitu kielensä, joka teki siitä yhden uuden ajan eroottisen trillerin uskaliaimmista tienraivaajista. Hurtin ja Kasdanin ohella elokuva laukaisi tyrmäävän upean Kathleenin Turnerin uran.
Kasdan ja Hurt jatkoivat yhteistyötä erinomaisilla draamakomedioilla Sisärengas (1983) ja Yksinäinen matkailija (1988), josta Geena Davis voitti naissivuosan Oscarin. Hurt itse voitti Oscarin Hämähäkkinaisen suudelmasta (1985), jossa hän näyttelee samaan selliin Raul Julian tulkitseman poliittisen vangin kanssa joutuvaa homoseksuaalia. Hurtin ja Julian kerrotaan lahjoittaneen palkkionsa elokuvan budjettiin varmistaakseen uskaliaan ja marginaalisen filmin toteutumisen. Brasilialaisen Hector Babencon ohjauksesta kasvoi lopulta maailmankuulu menestys.
Hurtin uskomattoman kasarikauden tärkeimpiin teoksiin kuuluvat myös Michael Aptedin osin Suomessa kuvaama kylmän sodan jännäri Gorkin puisto (1983) sekä James L. Brooksin briljantti mediasatiiri Broadcast News – suora lähetys (1987), josta Hurt sai kolmannen peräkkäisen Oscar-ehdokkuuden. Keskimmäinen ehdokkuus tuli draamasta Sanaton rakkaus (1986), jossa Hurt esittää kuuromykkään naiseen rakastuvaa puheopettajaa. Oscar meni kuitenkin Hurtin 21-vuotiaalle vastanäyttelijälle Marlee Matlinille, joka on edelleen nuorin pääosa-Oscarilla palkittu nainen.
Vaikka William Hurt muistetaan ennen kaikkea kultaisen 80-luvun huippunäyttelijänä, jatkui hänen uransa aktiivisena aivan viime vuosiin saakka. Hurtin urasta puhuessa ei voi mitenkään sivuuttaa tämän parhaita ysärifilmejä Alice, Maailman ääriin, Smoke, A Couch in New York ja Dark City tai 2000-luvun huippuja A.I. – Tekoäly, Kylä, The King, Syriana, The Good Shepherd ja Erämaan armoille. Neljännen ja viimeisen Oscar-ehdokkuutensa Hurt kuittasi David Cronenbergin mestariteoksesta A History of Violence (2005) yhden kohtauksen sivuroolilla, joka kestää alle kymmenen minuuttia.
Katson Leffakolumnin tekijä Tuomas Riskala on Suomen tunnetuimpia ja arvostetuimpia elokuvakriitikoita, joka on kirjoittanut aktiivisesti elokuvasta 1990-luvun alusta lähtien. Riskala toimi Iltalehden elokuvakriitikkona 2008-2016 ennen siirtymistään Katson ja TV Seiskan palvelukseen. Edellä mainittujen lisäksi Riskalan tekstejä on julkaistu Aamulehdessä, Helsingin Sanomissa, Ilta-Sanomissa, Filmihullussa ja Ylioppilaslehdessä. Riskala on toiminut myös elokuvatoimittajana MoonTV:llä sekä avustajana useissa ulkomaisissa julkaisuissa. Cannesin elokuvajuhlilla lähes 20 vuotta vieraillut Riskala on ollut mukana useiden kansainvälisten elokuvafestivaalien tuomaristoissa, kuten Espanjan Sitgesissä ja Etelä-Korean Puchonissa, sekä järjestämässä kotimaan tärkeimpiä elokuvajuhlia Rakkautta ja Anarkiaa, Night Visions ja Espoo Ciné. Riskala on kuulunut Jussi-palkinnoista äänestävään Filmiauraan jo vuodesta 1999.