Elokuva-arvostelu: Markku Pölösen ja Peter Franzénin Hamsteri on liki edeltäjänsä veroinen Veikko Huovis -sovitus
Ohjaaja Markku Pölösen ja näyttelijä Peter Franzénin paluu Veikko Huovisen maailmaan on iloittu ja odotettu tapaus.
Parivaljakon edellinen Huovis-sovitus, 2004 valmistunut Koirankynnen leikkaaja kuuluu vuosituhannen alun parhaisiin kotimaisiin elokuviin. Tuolloin Pölönen sovitti käsikirjoituksen yksin Huovisen romaanin pohjalta. Nyt työhön on osallistunut Paula Vesala, joka oli dramaturgina myös Pölösen edellisessä elokuvassa Oma maa (2018).
Hamsterit perustuu Huovisen 1957 ilmestyneeseen, julkaisujärjestyksessä neljänteen romaaniin, josta on sovitettu aiemmin minisarja televisiolle. Veikkausvoiton turvin sapattivuotta maaseudulla viettävä lapsiperhe tutustuu naapuritalossa asuvaan Hamsteriin, erikoislaatuiseen luontokirjailijaan, joka elää yksin lemmikkihiirensä kanssa.
Kun perheenisä Rurik ottaa Hamsterin puheet ”kaikkien aikojen julmimpaan talveen” varautumisesta liian tosissaan, alkaa järjetön hamstraaminen, joka venyttää kellarivarastot sekä Rurikin vaimon Tellun hermot äärimmilleen.
Franzén on odotetusti täysosuma pääroolissa hyväsydämisenä höyrypäänä, jonka perimmäinen tarve auttaa itseään ja lähimmäisiään kulkee samaa, oudosti vinksahtanutta polkua. Klassinen Huovis-hahmo piirtyy esiin samalla lämmöllä ja tragikoomisella herkkyydellä kuin näyttelijän mestarillinen suoritus Mertsi Vepsäläisenä Koirankynnen leikkaajassa.
Hyviä ovat myös Rurikia ja Tellua esittävät Jaakko Ohtonen ja Vilma Kinnunen, vaikka elokuva onkin ennen kaikkea Franzénin esitys.
Pölösen suurin taito ohjaajana on kuvata tarkkuudella ja rakastavalla ironialla maaseudun erikoistyyppejä. Tämä jos mikä pätee myös Hamstereihin, jossa tiivistyy luontoa kunnioittavan mutta sen ankaruuden keskellä hieman höpsähtäneen pohjoisen ihmisen karikatyyri.
Hamsterit. Draamakomedia. O: Markku Pölönen. N: Peter Franzén, Vilma Kinnunen, Jaakko Ohtonen. (Suomi 2022). 112 min. Elokuvateattereissa 4.1.