Elokuva-arvostelu: Järkyttävä tosielämän tragedia kummittelee ranskalaisdraaman Elämä on juhla taustalla
Aurinkoiseen Marseille’hen sijoittuva sosialistidraama tikahtuu saarnaavuutensa.
Elämä on juhla saa ensi-iltansa elokuvateattereissa perjantaina 23. elokuuta.
Elämä on juhla
**
Kaksi rapakuntoista kerrostaloa romahti Marseilles’n kaupungissa Etelä-Ranskassa 5. marraskuuta 2018. Kahdeksan ihmistä sai surmansa ja useita loukkaantui. Tämä julma tosielämän tragedia varjostaa vasemmistolaisen veteraaniohjaaja Robert Guédiguianin (Kilimanjaron lumet, Talo meren rannalla) uutta elokuvaa, joka kertoo yksilötasolla rakkaudesta ja ikääntymisestä. Samalla se julistaa sosialismin ja paikallisen aktivismin voimaa tavalla, joka nuuduttaa katsojan.
Ohjaajan lempinäyttelijä Ariane Ascaride esittää Rosaa, paikallispolitiikkaan sotkeutuvaa sairaanhoitajaa, joka löytää kypsällä iällä uuden rakkauden tavatessaan tulevan miniänsä isän. Roolissa nähdään toinen Guédiguian-suosikki, myös Aki Kaurismäen Le Havressa (2011) hauskasti näytellyt Jean-Pierre Darroussin.
Senioriparin rakkaustarina lämmittää, mutta samalla Guédiguian uhraa valtaosan elokuvasta poliittisen sanoman runnomiseen. Toisin kuin brittikollegansa Ken Loach, joka pitää elokuviensa vahvasta sosialismista huolimatta aina huolta henkilöhahmoistaan, Guédiguian unohtaa heidät ja eksyy kertojana puuduttavaan alleviivaamiseen.
Draama. O: Robert Guédiguian. N: Ariane Ascaride, Jean-Pierre Darroussin, Lola Naymark. (Et la fête continue!, Ranska/Italia 2023). 107 min.