fbq
TVLeffailta lasten kanssa – mikä voisin mennä pieleen? Melkein kaikki
Leffailta lasten kanssa – mikä voisin mennä pieleen? Melkein kaikki

Kolme lasta ikähanurilla 9–11 vuotta, viikonloppu, herkkuja ja perheen yhteinen elokuvailta. Mikä voisi mennä pieleen? Vastaus on: Lähestulkoon kaikki.

Ensimmäinen näytös: demokraattinen leffan valinta. 

Yksi tykkää prinsessoista, toinen palvoo Kätyreitä, ja kolmas ei siedä animaatioita ollenkaan, vaan haluaa nuorten seikkailuleffoja. Yksi pelkää örkkejä, toinen rakastaa niitä, kolmas vähät välittää, mutta sen verran kuitenkin, että jos örkkileffa valitaan, niin hän katsoo sitten puhelinta mieluummin. 

Noin 34 minuuttia, 29 sekuntia myöhemmin elokuva on valittu, kun koko Netflix ja HBO alkaa olla läpiselattu. Valinta osuu elokuvaan, jota ehdotin 1 minuutin 38 sekunnin kohdalla selailua. Silloin se ei kelvannut kenellekään. Nyt kelpaa, tai on vähintäänkin kompromissi. Aloitetaan katselu.

Toinen näytös: kakkahätä

Elokuvaa on kulunut 2 minuuttia 28 sekuntia kun pienimmällä katsojalla iskee jäätävä kakkahätä. Siskonsa mielestä tämä on tahallinen teko, koska elokuva miellytti vähiten pienintä katsojaa. Vanhempi sisko kertoo, ettei halua laittaa elokuvaa paussille vessatuokion ajaksi. Pienempi sanoo, että isosisko on tyhmä. Alkaa tahtojen taistelu, joka päättyy pitempään paussiin, kunnes tunteet ovat jäähtyneet ja kakkakin hoidettu.

Kolmas näytös: herkut

Uusi yritys. Elokuvaa on kulunut 11 minuuttia 12 sekuntia, kun poika kaataa poikkeusluvalla sohvapöydälle tuodun mehulasinsa sisarpuolensa vaahtokarkkien päälle, jotka vettyvät kuin elokuvan juoni jatkuvasti katketessaan. 

Alkaa jälleen riita. Vahinko on vahinko mutta mitkä ovat korvaukset, tiedustelee tyttö, jonka pussissa oli ehkä kolme vaahtokarkkia jäljellä. Korvausmenettelystä keskustellaan kymmenisen minuuttia, jonka aikana vaatimustaso vaihtelee pehmolelun omistajuuden vaihdosta isomman karkkipussin ostoon seuraavista viikkorahoista. Korvausvaatimukset ovat kohtuuttomia, joten otan valtakunnansovittelijan roolin, joka vaikuttaa negatiivisesti omaan lompakkooni. Koska, totta kai, kaikille tasapuolisesti.

Tämän jälkeen tyttö syö vettyneet vaahtokarkkinsa silmääkään räpäyttämättä, ja alan miettiä olenko joutunut kymmenkesäisen pyramidihuijarijoukon vedättämäksi.

Lue myös: Näkökulma: Tv-hahmon kuolema voi olla katsojalle iso tragedia – näyttelijöihin kohdistetaan jopa vihaa

Neljäs näytös

Neljänteen näytökseen hypätään suoraan, vaikka väliin on mahtunut muun muassa Kramer vs. Kramer -henkinen huoltajuustaisto popcornien omistajuudesta, kaksi pissapaussia ja yksi järkyttävä pieru, joka ei ole päässyt keneltäkään.

Elokuva on loppumassa, mutta loppuratkaisu ei miellytä oikeastaan ketään popcorn-kriitikoista. Yritän varovasti selittää ohjaajan ratkaisua, mutta A) koska en ole erilaisten insidenttien takia juurikaan katsonut elokuvaa ja B) mielipiteelläni ei ole ylipäätään mitään arvoa, niin selitystäni ei hyväksytä. 

Katsomosta poistuu kolme loppuratkaisuun pettynyttä katsojaa. Vastoin odotuksia kyseisten hahmojen huoneiden ovet eivät paiskaudukaan kiinni, vaan yhdestä huoneesta alkaa kuulua epämääräistä höpinää. ”Hieno homma”, ajattelen ja alan katsomaan omaa leffaani, koska sitä tässä on odotettu koko tuon edellisen reilun parituntisen ajan.

Hetken päästä television eteen saapuu kuitenkin joukko epämääräisiä hahmoja minun vaatteisiini pukeutuneena ja äitinsä meikkejä lainanneena. On aika neljännen näytöksen. Loppukohtaus näytellään nyt livenä, niin kuin se olisi pitänyt mennä.

Eikö sopiva tahti leffailtojen pitämiseen olekin joku kerran kahdessa kuukaudessa… eikö?

Lue myös: Muistatko vielä nämä ikoniset tv-ohjelmien tunnusbiisit? ”Iski ja lujaa”

Artikkeliin liittyvät aiheet:
26.11.2022 18:15 | Teksti: Jupe Tuomola | Kuvat: Universal Pictures

Seuraa meitä somessa