Ohjaaja J-P Valkeapää lumoutui kaljaa juovan naisen kuvasta – näin syntyi kohuttu Hetki lyö -elokuva
J-P Valkeapää on yksi Suomen palkituimmista ja kansainvälisesti arvostetuimmista ohjaajista, jonka elokuvat Muukalainen (2008), He ovat paenneet (2014) ja Koirat eivät käytä housuja (2019) ovat kiertäneet maailman tärkeimpiä festivaaleja kuten Venetsia, Toronto ja Cannes. Nyt Valkeapää on tehnyt uransa ensimmäisen rikoselokuvan.
Kipinä Espanjan Aurinkorannikolle sijoittuvaan Hetki lyö -elokuvaan syttyi, kun Valkeapää sai ystävältään, näyttelijä Pekka Strangilta valokuvan Fuengirolasta.
– Siinä oli nainen kevyessä toppatakissa istumassa kattoterassilla helmikuussa. Pöydällä on täysi oluttuoppi, jota nainen tuijottaa ilmeellä, jota en saanut mielestäni. Aivan kuin nainen olisi nähnyt tuopin pohjalla yhtä aikaa menneisyytensä, nykyhetken ja tulevaisuutensa. Kuva otti minut vangiksi, J-P kertoo.
Valkeapää käsikirjoitti elokuvan koronakaranteenissa, jossa filmihullu ohjaaja palasi perusasioiden äärelle.
– Katsoin paljon vanhoja suosikkeja, kuten Bondeja, Hitchcockia, Kubrickia ja länkkäreitä. Palasin Elmore Leonardin ja Donald E. Westlaken rikosproosan äärelle. Yksittäisistä elokuvista mielessäni pyörivät 1970-luvun ryöstöklassikko Kuuma kivi, Tarantinon Jackie Brown sekä ennen kaikkea Ridley Scottin briljantti The Counselor, joka myös kertoo maailmanlopun ihmisistä. Kyseessä oli ihana haaste, koska en ollut aiemmin kirjoittanut rikosgenreä. En muutenkaan halua toistaa itseäni työssäni.
Rikosjuonen lisäksi Valkeapää halusi syventyä suomalaisen juopon sielunmaisemaan.
– Minua kiehtoo, kuinka ihmisten unelma Aurinkorannikolla voi kääntyä pettymykseksi ja painajaiseksi, usein halvan alkoholin voitelemana. Juoppouteen liittyy myös eräänlainen vapaus ja rakkaudettomuus. Juoppo on vapauttanut itsensä yhteiskunnan velvoitteista, mutta kuka haluaa rakastaa juoppoa? Näiden ristiriitojen käsittely oli kiinnostavaa.
Hetki lyö on hätkähdyttänyt rujoudellaan ja näyttelijöidensä ulkonäöllä. Valkeapää halusi tehostaa elokuvan inhorealismia maskeerauksella, johon haettiin mallia vuosikymmenten takaa.
– Sergio Leonen spagettiwesterneissä päähenkilöiden hikoilu on niin hallitsevaa, että se tuntuu jatkuvan lavasteisiin saakka. Ne ovat täynnä hikeä ja lakkaa, joka korostuu jatkuvassa vastavalossa ja auringonpaahteessa.
J-P myöntää ettei ole aiemmin tutkinut suomalaista kansallista tajuntaa tällä tasolla.
– Aiemmat elokuvani ovat teemoiltaan universaaleja. Voisi sanoa, että Hetki lyö on minun rakkauskirjeeni Suomelle. Se tosin saattaa jäädä viimeiseksi, J-P naurahtaa.