Matti Nykäsellä riitti kavereita ja tuttuja ympäri Suomea, mutta paras ystävä, taksikuski Ari Saarinen oli mukana lähes koko Matin elämän ajan.
Ystävykset tutustuivat 1970-luvun puolessavälissä Jyväskylän urheilukentällä, kun Ari oli 10-vuotias ja Matti kolme vuotta vanhempi.
Pihapelit toimivat yhdistävänä tekijänä.
– Olin urheilukentällä potkimassa palloa, kun Matilla oli harjoituksia kentällä. Hiljalleen Masa tuli minun kanssani potkimaan, koska näimme joka viikko. Siitä meidän ystävyytemme alkoi, Ari kertoo.
– Masa oli Jyväskylän liikuntavirastolla pikkupojasta asti töissä, mutta monesti nurmikko jäi ajamatta, kun hän lähti omille teilleen.

Lue myös: Tule katsomaan! Seiskalta upea valokuvanäyttely Matti Nykäsestä – yleisöllä vapaa pääsy!
Ahkera harjoittelija
Ari ei koskaan innostunut mäkihypystä, vaikka paras ystävä liihotteli Jyväskylän hyppyrimäistä ennätysloikkia.
– Minä tykkäsin lasketella, joten olin rinteessä suksilla seuraamassa Masan harjoituksia, Ari hymähtää.
– Masa oli todella ahkera harjoittelija ja hoiti harjoitukset täydellisesti. Monesti hän teki vielä ylimääräisiä hyppyjä harjoitusten päätteeksi. Mieluummin hän treenasi liikaa kuin liian vähän.

Mukana kisoissa
Ari oli tuttu näky mäkimontussa, kun Matti hyppäsi koti-Suomen hyppyrimäissä kilpaa. Ulkomaan kisoja Ari seurasi yleensä televisiosta, ainoastaan kerran hän oli mukana kannustamassa Keski-Euroopan mäkiviikolla.
– Masan menestys oli tiedossa, mutta hän ei koskaan puhunut siitä. Onnittelin aina häntä kilpailujen jälkeen, mutta enempää emme puhuneet asiasta. Masa on aina ollut samanlainen, eikä menestys muuttanut häntä yhtään.

Soitti aina tullessaan
Matti tuli tunnetuksi jo urheilu-uransa aikana lentävistä lausahduksista, joita hän viljeli jokaisessa haastattelussa. Koskaan ei tiennyt, mitä Matti päätti heittää suorassa televisiolähetyksessä miljoonayleisölle.
– Matti on pienestä pitäen ollut sellainen ihminen, jolta on tullut sloganeita. Ne ovat jääneet elämään. Monesti tuli naureskeltua Matin tarinoille ja lausahduksille.

Arin kotona lankapuhelin aina pirahti, kun Matti oli tulossa takaisin Suomeen. Jos Ari ei ollut kotona, Matti jätti viestipyynnön parhaalle ystävälleen.
– Masalle oli aina tärkeää ilmoittaa, kun hän tulee Suomeen. Mitä enemmän Masa menestyi mäkihypyssä, sitä vähemmän hän oli Suomessa, Ari sanoo.