Kuvat! Korkeasaaren villieläinsairaala pelasti kuuttien hengen – ”Olen toiveikas niiden suhteen!”
Huhtikuussa Korkeasaaren villieläinsairaalan potilaiksi päätyi kaksi harmaahylkeen poikasta eli kuuttia. Toinen löytyi Siuntiosta ja toinen Kokkolasta. Kuutit olivat harhailleet eksyneinä sisämaahan ja olivat vaarassa menehtyä, koska eivät kyenneet saalistamaan merestä kalaa.
– Laihtuessa kuutti ei halua mennä veteen, koska se palelee ilman rasvakerrosta, eläintenhoitaja Laura Pulli kertoo.
Kuutteja on kutsuttu epävirallisesti Kokkolaksi ja Siuntioksi niiden löytöpaikan mukaan.
– Eläintarhassa eläimille voidaan opettaa jokin temppu siksi, että se helpottaa eläimen hoitamista. Esimerkiksi voidaan opettaa eläin koskettamaan jotakin kohdetta, jolloin se on helppo saada liikkumaan haluttuun paikkaan. Villieläinsairaalassa opetetaan sellaisia taitoja, joita eläin tarvitsee luonnossa.
Söpöt kuutit pääsivät Korkeasaaresta luontoon - katso video!
Eläintarhassa on kiellettyä syöttää eläimille eläviä selkärankaisia, mutta villieläinsairaalalla on poikkeuslupa.
– Saamme eläviä kaloja, joiden avulla kuutit opetettiin itse pyytämään ravintoa. Kuuteilla täytyy olla pyydystysrefleksi kunnossa ennen kuin sen voi vapauttaa luontoon.
Tulleessaan kuutit painoivat vain vähän yli kymmenen kiloa.
– Nyt voi sanoa, että ne ovat rantakunnossa. Paino on noussut hyvin, ja isommalla on jopa kolme leukaa. Mitä enemmän niillä on rasvaa, sen paremmin lämpö pysyy, Laura sanoo.
Täysikasvuinen harmaahylje painaa 100–300 kiloa.
Vaikka hylkeiden tilanne on viime vuosina parantunut, niitä uhkaavat lämpenevät talvet.
– Hylkeiden kannalta on vaikeaa, jos talvella ei ole jäätä ja lunta. Silloin niiden on vaikea löytää pesäpaikkoja, Laura kertoo.
Myös meren saastuminen ja ympäristömyrkyt vaikuttavat hylkeiden elämään.
– Hylkeet ovat ravintoketjun viimeisimpiä, ja mereen valuvat hormonijäämät siirtyvät kalojen välityksellä niihin.
Kuuttien hoitojakso villieläinsairaalassa päättyi toissa viikolla. ”Siuntio” ja ”Kokkola” kuljetettiin meripelastusseuran Jenny Wihuri -aluksella Porkkalanniemen edustalle suojelualueelle ja vapautettiin.
”Siuntio” laski reippaasti ramppia pitkin mereen ja sukelteli hetken aluksen läheisyydessä, kunnes katosi näkyvistä. ”Kokkola” arasteli hetken ennen kuin uskaltautui veteen.
– Vapautuspaikalla on hyljeluoto, jossa on paljon lajitovereita ja hyvä ottaa aurinkoa koko kesän. Vesistössä on myös runsaasti kalaa saalistettavaksi, Laura iloitsee.
Kokkolaa ja Siuntiota ei seurata vapautuksen jälkeen, joten niiden kohtalo jää arvoitukseksi.
– Olen toiveikas niiden suhteen.