Niin kampaajamestarina, kunnanvaltuutettuna kuin kotiäitinä ahertanut Nina Mikkonen, 56, aloitti rakennussiivoustyöntekijänä kesän lopussa.
– Tällä hetkellä teen töitä rakennustyömailla. Siivoan miehistö- ja toimistotiloja, eli niitä parakkeja. Olen tehnyt myös esimiestason lopputarkastuksia luovutettaviin asuntoihin, Nina avaa.
Tuskastui istuskeluun
Keväällä Nina teki töitä vaatealan yrityksessä mutta joutui välillä lomautetuksikin.
– Ystäväni vaateliikkeessä oli mukava työskennellä, mutta korona kuritti alaa kahta kovemmin. Kyllästyin istumiseen, kun odotin sitä, että ovi kävisi. Oli myös tunne kuin tekisin pahaa, koska palkka juoksi, mutta myynti tökki.
Tarmokas Nina halusi hommiin, joissa yhdistyy sekä liikunta että kohtuullinen korvaus tehdystä työstä.
– Ajattelin ensin lappuliisan työtä, koska he varmasti kävelevät hirveitä matkoja päivittäin. Sitten mietin, alkaisinko opiskella jotain uutta alaa tai vahvistaa aiempaa osaamistani – korona kun vei myös kaikki kokemusasiantuntijan luentokeikkani.
Harkittuaan asiaa Nina irtisanoutui. Sitä seurasi yllättävä mahdollisuus, johon hän tarttui empimättä.
– Ystäväni soitti minut mukaan työkeikalle kesällä melkein heti, kun olin irtisanoutunut. Sanoin, että ilman muuta, vaikken tiennyt yhtään mihin lupauduin, hän naurahtaa.
Junioritkin jynssäävät
Siivoaminen on kulkenut läsnä Ninan elämässä jo nuoresta saakka. Nina kertoo äitinsä olleen äärimmäisen huolellinen siisteyden suhteen.
– Uskon, että siisteys on valinta. Jokainen aikuinen päättää, onko puhtaus ja siisteys arvo vai rasite.
Ninalla on kaksi teini-ikäistä poikaa, joiden hän on halunnut omaksuvan talouden perusaskareita. Kodissa vallitsevat suoralinjaiset periaatteet.
– Meiltä ei lähdetä ryppyisen t-paidan kanssa. He myös imuroivat, pyyhkivät pölyt ja pesevät ikkunoita, Nina selvittää ylpeänä.