Oho

Vuosia pakko-oireista kärsinyt Timo parannettiin aivovauriolla – ”Leikkaus muutti elämäni!”

05.09.2020 20:01

Parikymppinen Timo Kallioaho oli lukemassa tenttiin vuonna 1983, kun hän yhtäkkiä säpsähti ylös ja löi päänsä lukulamppuun.

– Lamppu meni rikki ja lasinsiruja lensi kaikkialle. En kyennyt ajattelemaan muuta kuin niitä lasinsiruja, siivosin ja kävin suihkussa päästäkseni siruista eroon, nykyään 60-vuotias Timo muistelee.

– Vaikka olin siivonnut moneen kertaan ja käynyt useaan otteeseen silmälääkärissä, en uskonut, että sirut olivat poissa.

Myöhemmin alkoi selvitä, että lamppuhaaveri käynnisti Timolle pakonomaisia oireita.

Lue lisää: Aivovaurio paransi Timon! Rikkoutunut lamppu vei vuosiksi sairaalahoitoon – ”Olin henkisessä vankilassa”

Valtava häpeä

Timo huomasi kohta, että hän pesi alati hiuksiaan, imuroi jatkuvasti ja juoksi yksityiseltä lääkäriltä toiselle koko ajan. Seuraavan lukukauden aikana pakonomaiset oireet kehittyivät niin nopeasti, ettei Timossa omien sanojen mukaan ollut jäljellä enää mitään normaalia.

– Olin muutamassa kuukaudessa täysin pakko-oireiden muodostamassa henkisessä vankilassa.

– Häpesin pakkotoistojani, enkä kehdannut pyytää apua tai kertoa niistä kenellekään. Siksi sairauteni pysyi visusti piilossa muilta kolmen vuoden ajan.

– Minulta rikkoontui iho, kun olin sairaana suihkussa ja pesin käsiäni jatkuvasti. Nykyään suoriudun suihkusta vartissa, mikä on ihan eri asia kuin neljä pitkää tuntia!
– Minulta rikkoontui iho, kun olin sairaana suihkussa ja pesin käsiäni jatkuvasti. Nykyään suoriudun suihkusta vartissa, mikä on ihan eri asia kuin neljä pitkää tuntia!

Tilani paheni sairaalassa

Lopulta tilanne kävi sietämättömäksi, ja Timo hakeutui hoitoon psykiatriseen sairaalaan. Hän vietti hoidossa kuusi vuotta, mutta oireet pahenivat entisestään.

Enää Timo ei ehtinyt edes aamupalalle, sillä sängyn petaaminen rypyttömäksi vei niin paljon aikaa.

– Sairauttani ei ymmärretty, ja hoitajat moittivat jatkuvasti hitauttani. Söin lääkkeitä, jotka saivat minut vain nukkumaan, joten nukuin ja oireilin. Normaalista elämästä ei ollut toivoakaan.

– En ikimaailmassa halua takaisin kauheaan henkiseen vankilaan, siinä ei ole mitään valoa näkyvissä. Siksi monet päättävät päivänsä, Timo tietää.
– En ikimaailmassa halua takaisin kauheaan henkiseen vankilaan, siinä ei ole mitään valoa näkyvissä. Siksi monet päättävät päivänsä, Timo tietää.

En empinyt leikkausta

Lopulta sairaalaan tuli uusi lääkäri, joka oli perillä pakko-oireisten hoitamisen uusista tuulista.

Pian Timolle tarjottiin mahdollisuutta päästä leikkaukseen Ruotsiin, missä hänelle tehtäisiin kapsulotomia-niminen aivoleikkaus. Hän ei empinyt hetkeäkään.

– Käytännössä se tarkoitti, että minulle tehtäisiin aivovaurio, joka lopettaisi pakko-oireet. Suostuin heti, koska minulla ei ollut mitään menetettävää. Elämä, jota elin, ei ollut elämisen arvoista, Timo huokaisee.

Timo on yksityinen kieltenopettaja. – Leikkauksen jälkeen tein opinnot loppuun, mutta koska CV:ni on tyhjä usealta vuodelta, en päässyt työelämään.
Timo on yksityinen kieltenopettaja. – Leikkauksen jälkeen tein opinnot loppuun, mutta koska CV:ni on tyhjä usealta vuodelta, en päässyt työelämään.

Lähes oireeton

Ennen leikkausta Timon aivojen rakenne kartoitettiin tietokonetomografialla. Leikkauksessa kalloon porattiin kaksi pientä reikää, joiden kautta lämpöelektrodit polttivat ja tuhosivat haluttuja hermoratoja.

– Leikkaus muutti elämäni täysin. Hermoradat, joilla oli tekemistä oravanpyöräksi muodostuneiden pakkorituaalien kanssa, tuhottiin, ja minä sain takaisin elämäni, Timo kiittelee.

Timon oireista katosi noin 75 prosenttia saman tien. Nykyään hyvänä päivänä Timo on täysin oireeton.

– Vieläkin voi tulla hassuja ajatuksia, mutta tiedostan ne ja osaan ohjata itseni niistä ulos. Minä todella sain elämäni takaisin!

Teksti:Carmen Heikkilä
Kuvat:Matti Matikainen
Jaa Artikkeli:
Enemmän irti Seiskasta täysin ilmaiseksi! Klubilaisena saat lisää julkkisuutisia, ekstrakilpailuja ja viihdettä joka päivä.
Liity ilmaiseksi!

Älä missaa kuumimpia viihdeuutisia! Seuraa Seiskaa somessa!