Tällainen on Suomen uusi kansallissankari Wilma Murto – raudanluja maatalon tyttö näytti EM-kullalla epäilijöilleen pitkää nenää
Suomen vuoden urheilija 2022 saattaa olla tällä kertaa selvillä jo elokuun puolivälissä. Wilma Murto, 24, teki keskiviikkoiltana 17. elokuuta käsittämättömän kovan tempun ja samalla suomalaista yleisurheiluhistoriaa.
Uskomattomaan seiväshypyn EM-kultaan kurottanut Murto murskasi Münchenin Olympiastadionilla Suomen ennätyksen peräti kolmesti, paransi omaa ennätystään älyttömät 13 senttiä ja palautti samalla Suomen arvokisojen mitalikantaan kuuden vuoden tauon jälkeen.
Pohjoissavolainen Antti Ruuskanen kiskaisi keihäässä EM-pronssia Amsterdamissa kesällä 2016, mutta naisten edellisestä mitalista oli ehtinyt vierähtää jo ikuisuudelta tuntuneet 20 (!!!) vuotta. Se odotus päättyi nyt, vieläpä superharvinaisissa kultaisissa tunnelmissa.
Yllätysero! Kolmiloikkaaja Senni Salminen erosi pitkäaikaisesta tyttöystävästään
Kultasuorituksellaan 485 jopa EM-kisaennätystä sivunnut salolainen osoitti seiväsfinaalissa paitsi poikkeuksellisia fyysisiä ominaisuuksiaan, myös raudanlujan pääkoppansa kapasiteettia.
Wilma olisi voinut tyytyä tuulettamaan varmaa kultamitaliaan jo silloin, kun rima keikkui mitoissa 480. Huippu-urheilijan kilpailuvietti hinasi kuitenkin vastaan: miksei kokeilla vielä 485:ttä, kun kerran kulki? Ja yli meni, niin että heilahti!
Historiankirjoihin painuva Euroopan mestaruus vaati äärimmäistä hermokontrollia ja paineensietokykyä, mutta niissä ei ollut Wilmalle mitään uutta. Salolainen on ollut poikkeuksellisessa painekattilassa jo viimeisen kuuden vuoden ajan.
Ex-huippu-urheilija Ringa Ropo ylistää 19-vuotiasta Ella-tytärtään: Hänellä on hyvä vartalo! Kuva!
Yleisurheiluväki alkoi kohista Wilma Murrosta jo 2016, kun vasta 17-vuotias suomalainen teki alle 20-vuotiaiden sensaatiomaisen maailmanennätyksen tuloksella 471.
Sen jälkeen on kyllästymiseen asti vatvottu, milloin erityislahjakkuudeksi tiedetty Wilma tekisi läpimurtonsa aikuisten arvokisoissa. Kisoja tuli ja meni, mutta potentiaali ei millään meinannut konkretisoitua tulostaululle.
Seiväshyppääjälupaus Wilma Murto saapui Linnaan
Epäilijöitäkin alkoi ilmaantua. Oliko kyseessä sittenkin vain tähdenlento? Wilma ja hänen valmentajansa Jarno Koivunen tiesivät kyllä koko ajan, mikä oli homman nimi, vaikka heinäkuussa Eugenen MM-kisoissa soi taas sama vanha virsi: 6. sija ihan ok-suorituksella.
Kunnes nyt Münchenissä pato ryöpsähti kertarysäyksellä kunnolla auki, vastaansanomattomalla tavalla. Wilma voitti kultaa.
Urheilussa puhutaan joskus liikaakin lahjakkuudesta. Sitäkin ilman muuta tarvitaan päästäkseen maailman huipulle – 182-senttinen Wilmakin on esimerkiksi kokoisekseen räjähtävän nopea, notkea ja teknisesti taitava – mutta kaiken keskiössä on raaka työnteko.
Siihen Wilma on tottunut jo pikkutytöstä lähtien. Varsinaissuomalaisen lihakarjatilan kasvatti on kotoisin Salon liepeiltä piskuisesta Kuusjoen pitäjästä. Sieltä hänen vanhempansa kerrotaan kuskanneen tytärtään päivittäin 70 kilometrin päähän Turkuun ja takaisin. Päivä, viikko, kuukausi ja vuosi toisensa jälkeen.
Uhrauksiakin on siis tehty. Vanhempien treenibensaan kuluneita euroja ei edes uskalla laskea, eikä kannatakaan. Mikään maallinen mammona ei näet vedä vertoja urheilijan suuren unelman, arvokisakullan, täyttymiselle.
Eetu Ampuja, erikoistoimittaja