Rukoili pippeliä! Sini Ariell oli translapsi - kritisoi alaikäisten hormonihoitoihin ohjaamista blogissaan
Tatuointitaiteilija ja pin up -malli Sini Ariell, 40, on julkaissut tällä viikolla blogissaan uudestaan Olin translapsi -kirjoituksensa, jonka hän julkaisi alun perin jo vuonna 2017. Sinin uusille someseuraajille saattoi tulla yllätyksenä, että Sini halusi lapsena seitsemänvuotiaasta 13-vuotiaaksi asti olla poika.
Sinin vanhemmat antoivat lapsensa toteuttaa itseään juuri sellaisena kuin hän oli. Sinillä oli lapsena toivamansa lyhyt "poikatukka". Hän on julkaissut blogissaan lapsuuskuviaan.
- Olin poika nimeltä Pekka viikoittain. Vihasin mekkoja ja tyttöjen juttuja, mutta samalla leikin silti välillä kotia ja äitiä. Muistan kuinka oli vaikeaa aamuisin päättää kumpi halusin sinä päivänä olla, Sini vai Pekka. Vaatteet valitsin sen mukaan, halusinko olla tyttö vai poika, Sini taustoittaa blogissaan.
Sini Ariellin kondomipäivitys herättää hilpeyttä: "Mikä tulee ensimmäisenä mieleen"
- Minua ei koskaan kielletty olemasta poikatyttö, saati hävetty ihmisten keskuudessa kun näytin täysin pojalta ja käytin poikien vaatteita. Muistan mikä ylpeydenaihe se olikaan, kun joku vanhempi rouva kysyi veljeltäni ja minulta "kenenkäs poikia työ olette?", Sini muistelee.
Hän leikki paljon "poikamaisia" leikkejä isoveljensä ja tämän ystävien kanssa. Sini oli luokaltaan ainoa tyttö, joka valitsi puukäsityöt ompeluhommien sijaan.
Koulukiusaamisen vuoksi Sini meni eri yläasteelle kuin muut entiset luokkalaisensa. Hän pukeutui yläasteen ensimmäisenä päivänä skeittarihenkisesti ja oli ylpeä, kun koko luokka luuli häntä pojaksi. Kiusaaminen jatkui.
Puberteetti iski Siniin verrattaen myöhään. Hänen kuukautisensa alkoivat munasarjaongelmien vuoksi vasta 17-vuotiaana.
Kuitenkin yläasteen aikana Sinin käsitys omasta kehostaan muuttui, ja hän alkoi pitää meikkaamisesta sekä tyttömäisistä asuista ja koruista.
Sini linjaa blogissaan, että lapsuudenkodissa perheenjäsenet eivät kutsuneet häntä Pekaksi. Kotona ei myöskään puhuttu mitään Sinin sanojen mukaan "sukupuolen muuttamisesta" tai terapiasta.
- Muistan käyneeni keskustelua äitini kanssa siitä, miksi haluan välillä olla poika ja äitini sanoi sen olevan normaali vaihe kehityksessä ja joillain se kestää pidempään ja on vahvempana kuin toisilla. Hän selitti minun etsivän omaa identiteettiäni ja rauhoitteli, että löydän sen varmasti sitten kun aika on kypsä. Hän myös sanoi, että jos vielä myöhemmin haluat olla poika, niin katsotaan niitä vaihtoehtoja avun saamiseen sitten silloin, Sini muistelee.
- Tämän tarinan halusin jakaa kolumnissani ihan vain siksi, ettette tekisi liian nopeita johtopäätöksiä lapsenne sukupuolileikkien, vai miksikä niitä voi kutsua, suhteen, Sini summaa.
Sinillä on vahvat mielipiteet translapsi-asiaan.
- No nyt kun mietitään, jos vanhempani olisivat lähteneet tätä viemään pillit ja kellot hälyyttäen eteenpäin. Psykiatreille, lääkäreille, seksuaaliterapeuteille ja sukupuolenvaihdos asiantuntijoille (en edes tiedä miksikä niitä kutsutaan), olisinko saanut vapaan lapsuuden olla ja toteuttaa itseäni, vai oltaisiinkohan menty kovaa vauhtia ojasta allikkoon, Sini pohtii.
- Olin todella yksi niistä lapsista, joita näkee dokumenteissa tämän asian puinnin suhteen, halusin vaihtaa sukupuoleni kokonaan. Muistan jopa rukoilleeni pienenä tyttönä synttärilahjaksi taivaan isältä pippeliä. Nyt toki naurattaa, mutta silloin se oli minulle totista totta. Jos äitini olisi alkanut viemään asiaa eteenpäin ja syöttämään minulle hormoneja ja käyttämään lääkäreissä, muuttaakseen minun sukupuoleni, vain koska minä halusin niin, mitä olisinkaan tänään? Sini miettii.
Nykyään Australiassa aviomiehensä kanssa asuva Sini on kahden lapsen äiti.