Suosikkiräppäreiden hämmentävät touhut kaljatehtaalla – tästä on kyse
Seiskan toimittaja lähti katsomaan, mitä Julma Henri ja Seppo Lampela puuhaavat.
Helsingin Konepajalla, Olarin panimon tiloissa, tehdään podcastia. Julma Henri & Ystävät kerää Youtubessa säännöllisesti joitakin tuhansia katselukertoja, ja sen takana seisovat nimensä mukaisesti räppäri Julma Henri ja hänen ystävänsä Seppo Lampela sekä vaihtuvat vieraat.
Olin nähnyt joitakin pätkiä podista, kun sain tehtäväkseni lähteä tekemään reportaasia podin tekemisestä. Tarkalleen en kuitenkaan tiennyt, mitä odottaa. Minua vastassa Konepajalla oli yhtä pihalla "repparin" tekemisestä oleva Seppo, eli Kale, eli taannoin Steen1-nimellä tunnettu eläköitynyt räppäri.
Hämmingistä huolimatta Seppo ottaa minut vastaan kovin ystävällisesti ja esittelee minut Julma-Henrille ja kyseisen jakson vieraalle, Timo Pieni Huijaus- tai TPH-nimellä kulkevalle Timo Snellmanille.
Kolme räppiukkoa, tekniikasta vastaavat ATK-osaajat ja räppimeiningistä kujalla oleva toimittaja suuntaavat panimon yläkertaan, kevyellä sotkuisuudellaan ja kaljataiteellaan tunnelmalliseen ehkä-taukotilaan.
Seppo, Timo ja Henri vaihtelevat kuulumisia eivätkä juurikaan käy läpi tulevan, suorana lähetyksenä pidettävän podin sisältöä. Ehkä niistä on sovittu etukäteen. Ainakaan tunnelma ei ole jähmeä.
– Tuo mullekin bisse! huutaa joku, kun yksi lähtee alakerrasta hakemaan juotavaa.
– Ja mulle! huutaa joku toinenkin.
Itse jätän juomatta, vaikka tuskin kukaan olisi tässä tilanteessa pahoittanut mieltään kaljaa panimon tiloissa hörppivästä toimittajasta.
– Seiska ei haluu, että me puhutaan politiikasta, niin ei puhuta politiikasta, on suurinpiirtein ainoa linjaus, joka minulle jää mieleen podin alustuksista.
Podcast-lähetys alkaa pienen ääni- ja videohärdellin jälkeen, tai oikeastaan jo sen aikana. Kale asetteli tuomani Seiskat pyytämättä nätisti pöydälle, ja liian pienen Seiska-paidan hän väänsi päähänsä huiviksi. Tuntuu kivalta olla edustettuna.
Miehet puhuvat räpistä ja Rähinä Recordsista. Julma Henri, joka kuvailee podin olevan "gettonen", osoittautuu hurjan taitavaksi juontajaksi, joka osaa esittää kysymyksiä tavalla, josta voisin itsekin oppia jotakin. Seppo vaikuttaa showmieheltä, jolta juonto taittuu urheiluselostajan elkein. Tasapaino on aika hauska.
Keskustelu kääntyy ehkä hiukan poliittiseksi, mutta toisaalta ihan henkilökohtaisista syistä. Itsekin isäksi päässyt Seppo on huolissaan tutkimuksesta, jossa kävi ilmi huomattavan suuren osan miehistä pitävän naisiin kohdistuvaa väkivaltaa hyväksyttävänä, ainakin tietyissä tilanteissa.
Puheenaihe ei kuitenkaan käänny voivottelevaksi eikä raskaaksi, ja pian siirrytään jo eteenpäin. Kaikkiaan podcast – jos kamerat, äänihärvelit ja ruudun takana seuraavat kuulijat jätetään pois – vaikuttaa herttaiselta setien iltapäiväkahvittelulta, täysin positiivisella tavalla. Tai ehkä iltapäiväkaljoittelulta.
Timo tekee yhteistyötä kesän aikana kohua aiheuttaneen Pyhimyksen kanssa, joten hänkin nousee podissa puheenaiheeksi. Räppärit puhuvat kollegastaan varsin kunnioittavasti, mutta koska Mikko Kuoppala on ollut Seiskassa, kysyvät he minultakin mielipidettä miehen hämmentävästä käytöksestä. En tiedä, mitä uskallan kommentoida, joten kanavoin sisäistä poliitikkoani.
– Se on ollut viesteissä vakuuttava ja runollinen, yritän muotoilla ympäripyöreästi.
Podin jälkeen pillit pistetään pussiin nopeaan tahtiin. Kiittelyitä lentää suuntaan ja toiseen. Lopulta lähden kotiin iloisena ja yllättyneenä siitä, että jo omassa lapsuudessani Itä-Helsingissä aika ison maineen niittäneet räppärit eivät suinkaan olleet pelottavia, vaan itseasiassa ihan hurjan leppoisia, hauskoja ukkoja.
