Sampo Kaulaselta pelottavaa tekstiä: “Pelkään isäni kohtaloa”
Mielensä kanssa kamppaileva Lapin ex-kyläkauppias tietää, etteivät miljoonat ja luksusprojektit tuo onnea.
Sampo Kaulasen, 46, elämä mullistui vappupäivänä 2023. Tuolloin vähittäistavarajätti Kesko osti Jounin Kaupan satumaisella summalla.
Sampo Kaulanen tilittää tuntojaan Jänkä Resortilla Äkäslompolossa:
Samalla sukupolven mittainen kauppiastarina tuli päätökseensä. Sampon isoisä Jouni Kaulanen oli perustanut Jounin Kaupan Äkäslompoloon 1950-luvulla.
Pieni perhepuoti kasvoi vuosikymmenten saatossa melkoisiin mittoihin. Jounin pojanpoika Sampo tottui pyörimään kaupassa pienestä pitäen.
Lopulta Sampo otti kauppiasvastuun vuonna 2008. Hän työskenteli Jounin Kaupan kauppiaana 15 vuotta.
Miljoonat poikimaan
Nyt Sampolla on tulilla uusi bisnes kotikulmillaan. Puuhakas Lapin mies on pistänyt Keskolta saamansa rahat poikimaan.
Yllästunturin kupeessa komeileva Jänkä Resort on massiivinen matkailuhanke, jonka kokonaiskustannukset pyörivät 30 miljoonassa eurossa.
Samposta on tullut Ylläkselle merkittävä vaikuttaja ja työllistäjä. Melkoinen saavutus mieheltä, joka ei edes halunnut jatkaa suvun kauppiasperintöä.
Äiti oli kauppias
Samanlaiset tuntemukset olivat aikoinaan myös Sampon isällä Esa Kaulasella, joka peri Jounin Kaupan omalta isältään.
– Kun pappa luopui kaupasta, isäni ei olisi halunnut jatkaa sitä. Isä ei ollut lähellekään asiakaspalvelijaa, Sampo hymähtää Seiskalle.
Sen sijaan Anne-äidiltä löytyi kauppiasluonnetta.
– Vanhemmillani olikin sellainen sopimus, että isä rakennuttaa kauppaa ja hoitaa päivänpolttavia talkkarin hommia. Äiti taas häärää kauppiaana.
Avoimena isän kohtalosta
Kaulasia kohtasi keväällä 2016 valtava tragedia. Sampo on puhunut avoimesti Esa-isänsä psykiatrisessa sairaalassa tekemästä itsemurhasta.
Ei hän enää ollut se sama ihminen.
– Isällä oli kaksisuuntainen mielialahäiriö. Hän sairasti sitä koko ikänsä, ja vointi vaihteli aika paljonkin.
– Iän myötä sairaus paheni. Loppuvaiheessa isän persoonaa ei enää oikein tunnistanutkaan. Ei hän enää ollut se sama ihminen.
Erilainen pääkoppa?
Isän kohtalo on pyörinyt pojan mielessä. Eikä vähiten siksi, että myös Sampolla on ollut omassa elämässään haasteita.
Mie tiedostan varsin hyvin, ettei minullakaan ole päässä kaikki samalla lailla kuin normaali-ihmisillä.
– Isän sairaus on periytyvää sorttia. Olen sitä ajatellut ja pelännytkin, ettei vaan itselle kävisi samalla tavalla.
– Kyllä mie tiedostan varsin hyvin, ettei minullakaan ole päässä kaikki samalla lailla kuin normaali-ihmisillä, Sampo pamauttaa.
Uinut syvissä vesissä
Hulppeasta miljoonaprojektista huolimatta Sampon elämä ei ole aina ruusuilla tanssimista.
Hän kuvailee itseään tavalliseksi ja melko vaatimattomaksi lappilaiseksi, joka ui välillä syvissä vesissä.
– En ole voinut aina hyvin. Enkä usko, että kukaan voi aina hyvin.
– Onhan minulle viina maistunut ja ollut muutenkin kaikenlaista koomailua. Onneksi pahimmat häröilyt ovat jääneet iän myötä vähemmälle.
Homottelua tunturissa
Maailma on muuttunut paljon ja Lappi sen mukana. Sampo sanoo kasvaneensa Lapin miehiseen äijäkulttuuriin, jossa erätaitoja korostettiin.
– Pikkupoikia pidettiin neiteinä, jolleivat saaneet ulkotulia kerralla syttymään. Homoteltiin ja vastaavaa. Sellainen oli ihan yleistä täällä.
Me ihan tosissaan ihmeteltiin, että eikö muka saa käyttää n-sanaa.
Sampo muistelee hetkeä, kun Äkäslompolon kyläkouluun tuli 1980-luvulla ensimmäinen tummaihoinen oppilas.
– Meille pidettiin viikon mittainen valmistautumisjakso siitä, miten häneen suhtaudutaan ja millaisilla termeillä häntä saa kutsua, Sampo muistelee.
– Me ihan tosissaan ihmeteltiin, että eikö muka saa käyttää n-sanaa. Kyllä ajat ovat muuttuneet kauhean paljon 30 vuodessa.
Minttu pehmentänyt
Pahimmat demoninsa selättänyt Sampo sanoo oppineensa paljon amerikkalaistaustaiselta vaimoltaan Michele Murphy-Kaulaselta.
Lapissa ei koskaan sanottu lapsille, että rakastan sinua.
– Minttu on tuonut avointa jenkkikulttuuria tännekin. Se on pehmentänyt miestä. Miekin uskallan kertoa omalle perheelleni, miten paljon heistä välitän.
– Lapissa ei koskaan sanottu lapsille, että rakastan sinua. Korkeintaan, että välitetään – ja sekin pienessä humalassa. Sellaista tunteiden näyttämistä pidettiin täällä pitkään heikkoutena.
