Andrea, 19, ei voi syödä normaalisti: Minun väitetään olevan anorektikko

Norjan Kristiansandissa asuva Andrea Farias, 19, kärsii harvinaisesta sairaudesta nimeltä gastropareesi. Se tarkoittaa sitä, ettei hänen ruuansulatusjärjestelmänsä toimi kunnolla, ja muun muassa mahalaukun tyhjeneminen on olematonta. 

Andrea elää nestemäisen ja pehmeän ruokavalion varassa. Smoothiet ja vanukkaat ovat tulleet tutuiksi.

– Arkeni keskittyy kalorien laskemiseen. Ei siksi, että haluaisin laihtua, vaan koska minun täytyy saada riittävästi ravintoa selviytyäkseni, Andrea sanoo.

PEG-nappi avuksi

Pääsiäisen aikoihin lääkärit operoivat hänelle PEG-napin vatsaan. Andrea toivoo, että sen avulla hänen aliravitsemuksensa kohentuisi.

– Ideana on, että voin annostella nyt kaiken tarvitsemani ravinnon suoraan suolistoon, koska vatsalaukkuni ei sulata ruokaa.

On harvinaista, että Andrean ikäiset saavat tämän diagnoosin. Useimmat ovat 50–60-vuotiaita ja kärsivät usein myös diabeteksesta. Andrealla ei ole Norjassa ikäisiään kohtalontovereita.

Ensi oireena närästys

Andrea sairastaa sen vakavinta muotoa. Ensimmäisenä oireena oli jatkuva närästys.

– Hakeuduin lääkäriin, koska oksensin illalla kaiken, mitä olin aamiaisella syönyt.

Hoitohenkilökunta esitti useita teorioita, mikä voisi olla syynä, etteivät ateriat pysy hänen sisällään. Andrea etsi itsekin ahkerasti tietoa internetistä. Lopulta hän itse ehdotti lääkärille, että syynä vosi olla gastropareesi. Tämä kuitenkin hylkäsi diagnoosin väittämällä, että potilas olisi liian nuori kyseiseen sairauteen.

– Kun laihtumiseni kiihtyi, koulussa alkoi kiertää huhuja. Pikkusiskonikin kuuli kuiskittavan, että minulla olisi anoreksia. Itse en välittänyt juoruilusta, vaikka jopa mielenterveyteni kyseenalaistettiin. Ajattelin, että syömishäiriö voi mennä ohi, mutta olisi paljon pahempaa, jos ongelmani johtuvat jostakin kroonisesta, sanoo Andrea.

Hiukset karisivat

Andreaksen terveysongelmien selvittäminen kesti vuoden. Hän ei tyytynyt ensimmäiseen diagnoosiin, joka oli IBS eli ärtyvän suolen oireyhtymä, vaan hän etsi itse lisää tietoa oireistaan. Lopulta kesällä 2020 hänen ehdottamansa diagnoosi osoittautui oikeaksi.

Se ei kuitenkaan poistanut oireita. Kaksi vuotta sitten 172-senttinen nuori nainen painoi vain 44 kiloa. Tauti oli lyhyessä ajassa vienyt häneltä 20 kiloa, ja hän oli riippuvainen nenämahaletkuruuasta.

Hänen elimistönsä oli niin heikko, että hänen pitkät ja paksut hiuksensa karisivat hius kerrallaan.

– Lääkärit epäilivät minulla olevan myös kaljuuntumista aiheuttava alopecia. Näytin syöpähoitopotilaalta, mutta hiustenlähtö oli kehon tapa ilmoittaa, etten saanut tarpeeksi ravintoa, Andrea sanoo.

Sisäelimet vaarassa

Lopulta hänen sydämensä, maksansa ja munuaisensa olivat vaarassa pettää, mutta nenämahaletkuravinto auttoi häntä selviytymään kriisistä.

– Ristiriita oli siinäkin, että minä, joka olin aina halunnut syödä mitä halusin ilman pelkoa lihomisesta, saatoin tehdä sen. Mutta se ei todellakaan ollut elämän onni!

Andreaksella on myös adhd, mikä tarkoittaa, että hän on ajoittain muita energisempi ja vauhdikkaampi. Hän suoritti lukion kahdessa vuodessa ja on sen jälkeen opiskellut yhtä aikaa sekä muoti- että kaupallista alaa.

– Minulla on harvoin aikaa istua paikallani. Mutta kun kehoni petti, minulle annettiin liikuntakielto. Se oli tuskallista. Kävelyn sijaan minun piti etsiä autokyyti tai ajaa bussilla.