Jade, 26, sairastui vakavasti – ”Aivokuva muistutti reikäjuustoa”

Jade Limpin, 26, elämä pyörii pirkanmaalaisessa pikkukaupungissa yhdesä avomiehen kanssa. Vapaa-aika täyttyy Nuutti-koiran ja Casper-ponin kanssa touhutessa. Jade treenaa ratsastuksen lisäksi myös juoksua tähtäimessä maraton.

Elämästä tekee asteen vaikeampaa vuosi sitten diagnosoitu MS-tauti, eli multippeliskleroosi on nuorilla aikuisilla yleisin liikuntaja toimintakykyyn vaikuttava sairaus. Autoimmuunisairaus hyökkää keskushermostoon, jolloin oireita esiintyy esimerkiksi tunto- ja näköaisteissa.

Aivot paljastivat

Ensioireisiin kuului jalkapohjien puutuminen, mikä paheni päivien kuluessa. Jade laittoi oireet ensin hermopinteen piikkiin.

– Muutaman päivän jälkeen huomasin, että alakropasta puuttuu pintatunto, ja puutumisraja oli noussut tasaisesti jo lantiolle. Samana iltana koiran kanssa kävellessäni ymmärsin, ettei kaikki ole todellakaan okei. Kompastelin rotvallinreunoihin, ja pieneen ylämäkeen kävely tuntui äärimmäiseltä suoritukselta, Jade muistelee.

Osastokäynnin aikana Jade kuvattiin läpikotaisin, vaikka Jade kertookin uskovansa, että diagnoosi oli selvinnyt jo pään magneettikuvasta.

– Ei sellaisesta reikäjuustoa muistuttavasta aivokuvasta voi erehtyä, hän naurahtaa.

Diagnoosi ei yllättänyt

Odottaessaan diagnoosia Jade aloitti omien käyntitietojensa tutkimisen, ja MS-tauti nousi esille todennäköisenä vaihtoehtona.

– Olihan se aika jäätävä nyrkinisku naamaan, koska en olisi ikinä osannut odottaa sellaista. Päällimmäisin ajatus kaiken netin selaamisen jälkeen oli, että kauanko vielä kävelen.

Diagnoosi vahvistui kuukautta myöhemmin, jolloin Jade oli itsekin ehtinyt jo käsitellä tietoa ja totutella lähestyvän diagnoosin kanssa elämiseen. Jälkeenpäin ajateltuna Jade kertoo huomanneensa, että moni muukin vaiva on jo aiemmin saattanut olla MS-tautia.

– Kukaan ei halua kuulla keskushermostonsa rappeutuvan, mutta ensipanikoinnin jälkeen totesin, että paska homma, mutta voisi sitä saada vieläkin huonommat kortit.

Lääkitys löytyi

Jade kertoo, että lääkehoidon aloitus mietitytti, sillä oireet olivat varsin lieviä, eivätkä MS-taudin lääkkeetkään ole pelkkää buranaa. Sopiva ja mieto lääkitys on kuitenkin löytynyt, vaikka neulakammo vähän häiritseekin. Jade toivoo, että nyt toimiva lääkitys pysyisi riittävänä pitkään. Toisaalta hän tahtoo ylläpitää kuntoaan myös terveellisillä elämäntavoilla.

– Liikun paljon, lepään sopivasti, syön terveellisesti – eikä se tarkoita, ettenkö joskus mättäisi kaksin käsin sipsiä ja karkkia naamaan. Koostan muutenkin arkeni asioista, joista nautin, Jade listaa.

Aaltoilevia oireita

Jade kuvailee sairauttaan kiltiksi. Vaikka se on aaltomaisesti etenevä, ovat hänen oireensa pysyneet vähäisinä.

– Tuntohäiriöitä eli pistelyä, puutumista ja muuta pientä epämääräistä on varmaan päivittäin, mutta en kiinnitä niihin isommin huomiota. Onhan se silti häiriintyneen tuntuista, kun nenänpäätä kutittaa hius tai selkää pitkin valuu vettä, vaikka mitään hiusta tai vettä ei ole olemassakaan.

Oireita pahentavat kuumuus, väsymys ja psyykkinen kuormitus. Jade on oppinut tunnistamaan erot harmittomien ja lisälepoa vaativien oireiden välillä. Tauti ei kuitenkaan sinänsä vaikuta elämään. Ainoa raju oire osui kohdalle viime syksynä pidemmän matkan juoksutapahtuman jälkeen.

– Tyhmästä päästä kärsi koko ruumis, kun en pitänyt tarpeeksi lepoa vaan lähdin heti seuraavana päivänä pyyhältämään koiran kanssa metsään ja tallillakin touhusin liikaa. Kesken Nuutin iltalenkin jalat pettivät ja menivät makaroniksi. Raahauduin miehessäni roikkuen takaisin kotiin. Kummasti alkoi lepo maittaa, ja jalat palautuivat parissa päivässä takaisin normaaliksi.

Ulkopuoliset neuvot turhia

Jade kokee olevansa MS-taudin kanssa vasta aloittelija eikä luonnollisesti tiedä, mitä tahtia oireet voivat pahentua. Terveiltä ihmisiltä saadut neuvot voivat turhauttavat.

Jade kertoo, että muut ”mäsät” tarjoavat ymmärrystä ja vertaistukea, kun ulkopuoliset lähinnä kauhistelevat ja neuvovat. Hän pyrkii kuitenkin elämään itselleen toimivalla tavalla arvostaen hyviä hetkiä.

– Minullakin on mörköni, mutta en kuitenkaan halua käyttää hyviä ja toimintakykyisiä päiviä siihen, että murehtisin asioita, joita voi ehkä joskus tapahtua. Muille ihmisille haluaisin sanoa, että älkää ikinä kertoko sairaan puolesta, miten hänen tulee sairastaa.

Casperilla on luonnetta

Jade omistaa shetlanninponi-Casperin. Jade sai hiljattain pararatsastajan luokituksen, joka tarkoittaa sitä, että hän saa myös kilpailla ponillaan MS-taudin vaatimia apuvälineitä käyttäen.

– Heppajutut ovat olleet aina terapeuttisia. Tallilla pää yleensä tyhjenee kaikesta turhasta, ja keskityn vain siihen, mitä olen tekemässä, Jade toteaa.

Omistajansa tavoin myös Casper kaipaa päivittäin liikuntaa ja tekemistä. Yhteisiin hetkiin lukeutuukin kouluratsastuksen harjoittelun lisäksi esimerkiksi valjakkoajoa ja metsälenkkejä.