Heidi Foxell avoimena seksuaalisuudesta elämäkerrassaan

Poliisiopiskelija Heidi Foxell koki vuosia sitten järkyttävän käänteen elämässään, kun häntä ammuttiin työkeikalla. Vuosia kestänyt parantuminen on kohdannut kolahduksia, ja terveys on ollut kovilla myös ampumisesta riippumattomien asioiden takia.

Loputtomien leikkauksien, ihosiirtojen ja hoitojen jäljiltä Heidin keho on muuttunut. Hän kertoo uudelleen löytämästään kehonkuvassa 10. lokakuuta julkaisemassaan elämäkerrassa Tuska, Voima, Rakkaus.

Miesjulisteet kaappiin

Heidi on tätä nykyä naimisissa Nooran kanssa. Nuorena hänen kumppaninsa olivat aina kuitenkin miehiä, ja seksuaalinen identiteetti alkoi muotoutua konkreettisemmin vasta poliisikouluaikoina. Nuoruudessa miehen ja naisen välinen suhde oli normi, josta ei käynyt mielessä poiketa.

– Poliisikoulussa riitti komeita miehiä ja ihania persoonia, joihin olisin hyvin voinut rakastua, mutta minä huomasin tuntevani vetoa naiseen ensimmäistä kertaa elämässäni. Olin aina tiennyt sen olevan mahdollista, mutta sen ylitse vyöryvä voima yllätti minut – voiko näinkin tuntea? Heidi muistelee kirjassaan.

Taaksepäin ajateltuna Heidi toteaa, että merkit homoseksuaalisesta olivat kuitenkin nähtävissä jo teininä. Hänen huoneensa seinällä oli julisteita Hollywood-kaunottarista, ja miesten paidattomat kuvat olivat vaatekaapin oven sisäpuolella.

– Jos minun nyt pitäisi lokeroida itseni, sanoisin olevani enemmän lesbo kuin bi. En osaa kuvitella, että olisin enää koskaan parisuhteessa miehen kanssa, hän kiteyttää.

Kehonkuva uusiksi

Onnettomuus ja sitä seuraavat vuodet laittoivat Heidin kehon koville ja uuteen uskoon. Hän kertoo, että onnettomuuden jälkeen koki pitkään olleensa vain puolikas nainen, ja häpesi etenkin vatsansa arpia. Hänellä ei tule enää koskaan olemaan kiinteää vatsaa.

Ajatus pysyi sitkeästi mukana, vaikka näkyvien vatsalihasten puuttuminen ei vielä jalkapalloaikoina haitannutkaan. Tuolloin lihaksikkaan vatsan tilalla on nyt "alati roikkuva ja pullottava nahkamöykky". Myös ihonottokohdista ja arvista kirjavat reidet ovat aiheuttaneet häpeää.

Onnettomuuden jälkeen Heidi alkoi muodostamaan uusiksi kuvaa itsestään naisena.

– Jouduin miettimään, miten löydän itsestäni piirteet, joissa näen kauneutta, hän muotoilee.

Viimein hän alkoi huomaamaan itsessään positiivisia ja kauniita piirteitä; kasvot olivat samat kuin ennenkin, käsivarret lihaksikkaat ja selkä vahva.

– Naiseuteni ja kehonkuvani alkoivat rakentua uudelleen, ja pystyin hiljalleen hyväksymään itseni sellaisena kuin nyt olen. 

Myös Heidin lukuisat tatuoinnit muistuttavat elämästä ja taistelun tärkeydestä.