Ahdistavat pakkoajatukset piinasivat Big Brother -tähteä – näin vakavat pelot alkoivat rajoittaa elämää

Tv:stä tunnetuksi tullut Jenna Gullsten, 29, sai esikoisensa uudenvuodenpäivänä viime vuonna ja nyt hän odottaa jo toista lastaan. Iloista elämänvaihetta edelsi kuitenkin henkisesti vaikea ajanjakso. 

Vuosi sitten hän oli tilanteessa, jossa ei antanut itselleen aikaa levätä. Hän nauhoitti podcastia, hoiti lastaan ja kävi koulussa ja töissä.

– Sitten jaksamiselle tuli stoppi. Minulla alkoi tulla erilaisia oireita, kuten pakkoajatuksia ja pääkipuja. Monta ikävää asiaa tapahtui samaan aikaan.

Jennalla oli aina ollut huono näkö ja hän oli käynyt uusimassa silmälasit. Hänelle määrättiin aivan vääränlaiset vahvuudet, minkä vuoksi hänelle tuli lamauttavia päänsärkykohtauksia.

– Ne aiheuttivat minulle pahoja pelkoja siitä, että sairastun vakavasti. Tutkimusten jälkeen minulla todettiin migreeni ja sain lääkkeet. Kivut loppuivat siihen.

Pelkotilat jäivät

Jenna on käynyt viime syksystä lähtien terapiassa, mistä on ollut iso apu hänen mielenterveyshaasteisiinsa. Hän oli jo vuosia sitten käynyt läpi lyhyitä ja satunnaisia terapiajaksoja, mutta jätti ne kesken.

– En ollut silloin vielä valmis käsittelemään niitä asioita. Äidiksi tulemisen jälkeen olen halunnut ottaa vastuun siitä, etten esimerkiksi siirrä traumojani tai pelkojani lapselleni.

Vaikka migreeni saatiinkin hallintaan, pelkotilat jäivät yhä vaivaamaan.

– Mietin, että entä jos sairastun ja lapsi jää ilman äitiä. Tarkkailin kehoani ja erilaisia tuntemuksia jatkuvasti, enkä osannut päästää peloista millään irti. Pakkomielteiset ajatukset ajoivat minut niin kovaan stressitilaan, että sain paniikkikohtauksia.

Kauhukuvat rajoittivat elämää

Sairastumisen pelon lisäksi Jenna alkoi pakkomielteisesti pelätä, että hänen lapselleen käy jotain pahaa.

– Esimerkiksi jos olimme ulkona kävelemässä ja vastaan tuli isompi koira, päähäni tuli heti kauhukuvia, että koira saattaisi hyökätä lapsen kimppuun.

– Siitä seurasi, etten enää käynyt ulkona niin paljon lapseni kanssa tai mennyt ainakaan sellaisiin paikkoihin, jossa olisimme voineet törmätä koiriin.

Tuntemukset aiheuttivat Jennalle turvattoman olon. Autolla liikkumisestakin tuli  pelottavaa. Hän tiedosti, että ellei hän tekisi pakkoajatuksilleen jotain, ne alkaisivat rajoittaa hänen elämäänsä yhä enemmän.

– Silti tulin entistäkin varovaisemmaksi. Mietin jatkuvasti, että ”entä jos…”.

Painoasiat eivät kuulu muille

Jenna laihtui synnytyksen jälkeen reippaasti. Hänen painonsa ja ulkonäkönsä on noussut välillä puheeksi somessa ja kuvia on spekuloitu inhottavalla tavalla. Jennalla on taustaa syömishäiriön kanssa.

– Minusta on todella typerää, että joku kommentoi toisen painoa. Niin ei saisi tehdä, eikä sitä voi oikeuttaa mitenkään.

– Olin itsekin tosi huolissani painon putoamisesta. En tiennyt, onko kyse jostain vakavasta. Ihmiset somessa jeesustelivat ja pyysivät jotain laihtumisvinkkejä, mikä tuntui silloin todella pahalta.

Älyttömiä kommentteja

Laihtuminen ruokki entisestään Jennan pakkoajatuksia.

– Mietin, mikä oikein voi aiheuttaa sitä ja kyllä niitä asioita tutkittiinkin paljon. Laihtuminen ei läheskään aina ole iloinen asia henkilölle itselleen, vaan siinä voi olla taustalla isoja murheita terveydestä.

– Oli älytöntä törmätä ihannoiviin kommentteihin, että ”vau, kuinka hehkut, kun olet laihtunut”. Aivan kuin laihtuminen olisi mittari sille, kuinka hyvännäköinen joku on, Jenna ihmettelee.

Terapiasta apu

Kierre ei loppunut ennen kuin Jenna pääsi ammattiavun piiriin. Tällä hetkellä hänen mielentilansa on terapiassa opittujen taitojen ansiosta melko tasainen ja hän pystyy hallitsemaan paremmin ajatuksiaan.

– Jos minulle tuli vaikka silmäkipu, ajattelin ennen välittömästi, että sen on oltava jokin vakava sairaus.

– Nykyään en päästä itseäni luisumaan niin herkästi katastrofiajatuksiin. Ymmärrän, ettei aina ole kyse kaikista pahimmasta. Kaikenlaistahan sitä elämässä voi sattua, mutta omalla varovaisuudella pystyy välttämään monia asioita.

Mitä pakkoajatukset ovat?

Pakkoajatukset eli obsessiot ovat toistuvia epämiellyttäviä ajatuksia tai mielikuvia, jotka voivat olla ahdistavia. Ne tunkeutuvat pakonomaisesti mieleen. Niitä ilmenee pakko-oireista häiriötä sairastavilla. Silti lievät ja silloin tällöin ilmenevät pakkoajatukset ja -toiminnot ovat hyvin yleisiä, eivätkä ne automaattisesti tarkoita, että sairastaisi pakko-oireista häiriötä.