Näin kuninkaalliset harrastivat seksiä - prinsessa Dianakin osana vanhaa perinnettä

Nykyajan kuninkaallisten elämä poikkeaa ehkä monin tavoin taviskansalaisten arjesta, mutta ennen vanhaan eroja oli vielä huomattavasti enemmän. Miltä kuulostaisi avioliiton sinetöinti monen valvovan silmäparin alla, tai tulevan morsiamen neitsyyden vakuuttelu sanomalehdissä asti?

Toimittaja Satu Jaatinen tekee paljastuksia kuninkaallisesta historiasta kirjassaan Puoli valtakuntaa – Kuninkaallisten puolisoiden historiaa (2023) eikä kuninkaallisessa seksielämässäkään vältytä yllättäviltä yksityiskohdilta.

Vaikka tabut seksin ympäriltä olivat jo kulumaisillaan pois 1900-luvun loppupuoliskolla, oli neitseellisyys odotettua vielä prinsessa Dianankin avioituessa tuolloisen prinssi Charlesin kanssa. Dianaa ei sentään monen aiemman neidon tavoin tutkittu etukäteen siveellisyydestä varmistumiseksi, mutta hänen enonsa vakuutti lehtihaastattelussa, ettei Charlesin kanssa kihlautuneella Dianalla ollut rakastajia.

Prinssi Andrew puolestaan vapautui tällaisesta paineesta, ja avioituessaan Sarah Fergusonin kanssa vain viittä vuotta myöhemmin, kerrottiin Fergien huuhtoneen polttareissaan ehkäisypillerit alas vessanpöntöstä.

Jos tällaisen olisi kertonut esimerkiksi Englannin kuningas Henrik VI:lle, olisi hän varmasti järkyttynyt syvästi: kuningas itse oli avioon astuessaan seksuaalisesti niin kokematon, että petipuuhiin kaivattiin erillisiä seksiohjaajia.

Prinssi Andrew maksoi seksistä - Epsteinen uhrille sievoinen summa aktista

Noihin aikoihin seksi oli puhtaasti suvunjatkamistarkoituksia varten säästeltyä puuhaa, ja aktia seurasivat monet hovin jäsenet. Tästäkin saivat lähtönsä vanhoissa sängyissä nähtävät verhot, jotka antoivat lasta toivovalle parille edes jonkinlaista yksityisyyttä.

Todistajien läsnäolo astui käytäntöön, kun morsiamien neitsyydestä oli epäselvyyksiä. Tästä syystä tahdottiin varmistaa, että avioliitto todellakin pantiin täytäntöön heti hääyönä.

Luonnollisesti yleisön edessä touhuaminen oli monelle melko vaikeaa, joten sulhot alkoivat nipistellä morsiamiaan peiton alla, jolloin kiljahduksesta pääteltiin yhdynnän tapahtuneen toivottuun aikaan. Toisaalta esimerkiksi lakanoissa olevia veritahroja pidettiin niin ikään merkkinä onnistuneesta hääyöstä.

Aikana ennen erektiolääkkeitä miesten suorituskykyä pyrittiin kohentamaan erilaisin rohdoin. Jo antiikin Roomassa miehet kantoivat kaulassaan talismaaneina esimerkiksi kukon ja vuohen sukupuolielimiä.

Myös esimerkiksi paahdetun suden peniksen syöminen saattoi erään 1200-luvulla eläneen munkin mukaan auttaa erektiopulmissa, ja samanlaisia hyötyjä uskottiin olleen muiden viriilien eläinten sukupuolielimissä. Roomalaisille maistui myös esimerkiksi jäniksen penis sekä haukkojen ja kotkien siemenneste.

Herttuatar Sarah jakoi vinkkejä petipuuhiin - repäisi televisiossa

Kuninkaallisten keskuudessa haluttomuutta ja kyvyttömyyttä hoidettiin taannoin esimerkiksi kuumalla ruualla ja lämpimillä lämpötiloilla sekä viinin ja liharuokien nauttimisella. Käytössä olivat myös voimakkaiden eläinten sukuelimistä tehdyt ruuat ja jauheet.

Naisen suostumus ei ollut ennen muinoin tärkeää siinä kohtaa, kun perillisten hankkimisesta oli kyse. Vaimot saivat siis puskea jälkeläisiä maailmaan niin kauan, kuin kuntoa riitti – lupa lasten hankkimisesta kieltäytymiseen herui vain lääkärin päätöksestä, kun vaimon kunto ei enää kestäisi uutta raskautta. Vaimojen myös tahdottiin pysyvän uskollisina, ettei miehen perheeseen vain pääsisi vääränsukuisia lapsia.

Kuninkaat ja prinssit puolestaan saivat tuikkia menemään, missä lystäsivät. Kuninkaallisilla miehillä suorastaan odotettiin olevan rakastajattaria, sillä täten uskottiin myös miehen varakkuuden sekä halujen ja suorituskyvyn olevan toivotulla mallilla.

Hovien avioparit nukkuivat erillisissä makuuhuoneissa vielä 1800-luvun alussa, ja kuninkaat päättivät iltaisin, vierailivatko vaimonsa vai rakastajattariensa luona.

Lähteet: Satu Jaatinen – Puoli valtakuntaa, NIH