Viinaa ja villiä menoa! Suomalaisten suosikkiyhtye vietti kosteita vuosia – bändin nokkamies harvinaisen rehellisenä: ”Muistaako kukaan 90-luvusta enää yhtään mitään?”
Menneisyyden vangit viettää parhaillaan 30-vuotisjuhlavuottaan. Kolme vuosikymmentä kestäneen rock-taipaleen kunniaksi Leo ”Freeman” Frimanin, 70, ja Virve "Vicky" Rostin, 62, edustama rock-yhtye järjestää juhlakonsertin perjantaina Helsingin Kulttuuritalolla.
– Onhan 30 vuotta jonkinlaisen juhlimisen arvoinen meriitti. Kulttuuritalolla on myös itselleni sikäli erityinen merkitys, että olen nähnyt siellä Led Zeppelinin ja Eric Claptonin, hämeenlinnalaislähtöinen Freeman paljastaa Seiskalle.
– Siihen aikaan tuli käytyä Hesoissa katsomassa bändejä. Ne olivat sellaisia pyhiinvaellusmatkoja, jotka osaltaan innoittivat tietäni poppariuteen.
Menneisyyden vangit perustettiin keväällä 1991, kun iskemätähdet Leo ja Virve tapasivat toisensa sattumalta. 1970-luvulla listahittejä tahoillaan tehtaillut kaksikko alkoi viritellä yhteistyötä uusien keikkojen toivossa.
– Siihen aikaan oltiin laman porteilla ja piti keksiä jotain. Jo entuudestaan oli olemassa kellaribändi, joka toimi runkona Menneisyyden vangeille. Virven kanssa olimme aiemmin törmäilleet lähinnä satunnaisesti samoilla keikoilla 1980-luvulla, Leo muistelee.
– Suoraan sanottuna halusimme keikoille. Mietimme tapoja lutviutua ja päädyimme siihen, että jos Freeman löisi hynttyyt yhteen Virven kanssa, niin todennäköisyys päästä keikoille olisi kohtuullisen suuri.
Menneisyyden Vankien alku lähti yskähdellen liikkeelle, mutta sitten koneet jyrähtivät kunnolla käyntiin. Vanhoja hittejä tuhdeilla soundeilla esittänyt yhtye alkoi keikkailla ympäri Suomea aina Viron ja Ruotsin aluevesiä myöten. Laivakeikat olivat kuulemma kosteita.
– Joku voisi kysyä, muistaako kukaan ylipäänsä koko 90–luvusta enää yhtään mitään? Silloin kaikki läträsivät, se oli kansan tapa. Ja röökin savun määrää olisi voinut leikata veitsellä. Vietimme aika huonoa keikkaelämää, mitä kotiväkikin ihmetteli.
– Meillä oli tapana, että ennen kuin teki kotisoiton, piti sanoa monta kertaa peräkkäin ”Aarno Raninen, Aarno Raninen, Aarno Raninen.” Jos se sujui, uskalsi soitella kotiin: ”Hei kulta, eihän täällä tien päällä mitään ihmeellistä!”
Hurjimmat rilluttelut loppuivat vuosituhannen vaihtuessa. Freeman kutsuu vedenjakajaa ”havahtumiseksi”.
– Koko yhteiskunnassa tapahtui silloin selkeä muutos. Jengi alkoi nostella puntteja ja elää muutenkin terveellisesti. Takahuoneisiin ilmestyi jumalauta jogurttia, johon voi kastaa sellerinvarren, Freeman hymähtää.
– Koko ala on kauttaaltaan siistiytynyt, eikä enää voi mennä töhöilemään. Se on hyvä asia. Osaamme toki edelleen pitää keikan jälkeen hauskaa – emme mene heti nukkumaan!
Virve Rosti & Freeman – Menneisyyden Vangit 30-vuotisjuhlakonsertti perjantaina 8.10. Helsingin Kulttuuritalolla klo 19.