
Varpu Hintsanen julkaisi haikeita kuvia kuolleesta tyttärestään: "Jos sä eläisit..."
Valo joka ei kadonnutkaan -kirjan kesän 2021 lopulla julkaissut Varpu Hintsanen päivitti koskettavan kirjoituksen menehtyneelle Senja-tyttärelleen. Senja kuoli syöpään vain kahdeksanvuotiaana vuonna 2019.
Varpu Hintsanen kävi läpi tunteitaan myös somessa. Varpu kertoi käyneensä juttelemassa riistakameran ostosta Senja-tyttären haudalla.
- Tänään kävin kertomassa sulle uudesta hankinnastani - riistakamerasta (mikä tosin paketin avaamisen jälkeen osoittautui virhearvioksi ja mitä Sami nyt liikkeessä selvittää..) Perheen muut jäsenet ei jaksa mun eläintenbongauksestani niin kovin innostua, mutta sä olisit innostunut (sydän) Siksi tänään jälleen sua niin kaipaankin. Maailmasta ei löytynyt eläintä, mistä sä et olis pitänyt ja mitä et olis halunnut hoivata. Sä kerroit, miten susta isona tulee eläintenhoitaja tai ratsastaja, Varpu kirjoittaa Instagramissa.
Päivitykseen hän oli liittänyt kuusi eläinteemaista otosta Senjasta.
- Mua surettaa, etten saa nyt jakaa tätä kaikkea sun kanssa. Lintujen ja oravien ruokkimista, omasta kotimetsästä eläinten jälkien bongailua ja iloa riistakamerasta joka (toivon mukaan) lähettää kuvia kännykkään metsän yöllisistä tapahtumista (sydån) Täällä mä taas teen hyväksymisharjoituksia - tämä elämä nyt meni tältä osin näin. Halusin tai en. Mä koitan ajatella, että sä sieltä jostain näet kuitenkin nämä mun touhut ja olet mukana.
- Jos sä eläisit niin suuri vaara piilee, että tänne olisi pikkuhiljaa haalittu ties mitä eläimiä.. Nyt mä toivon, että sä saat siellä jossain hoitaa eläimiä sydämesi kyllyydestä ja mä iloitsen täällä noista metsän eläimistä (sydän) Ja Kertusta - tietysti (sydän) Elämä on siitä kummallista, miten yksi riistakameran hankkiminen saa aikaan valtavan ikäväryöpyn.. kun niin kovasti olisin halunnut tämän jakaa juuri sun kanssa, Varpu kirjoittaa.
Lopuksi äiti muistuttaa, kuinka suru ei koskaan mene pois.
- Olkoon tämä jälleen kerran muistutus siitä, miten surussa ei koskaan tule valmiiksi. Alku surulla on, mutta ei päätepistettä. On helpompia päiviä ja aikoja ja sitten niitä vaikeampia - ne tulevat ja menevät. Ei niihin voi ennalta valmistautua, eikä niitä voi almanakkaan kalenteroida. Kykyä hyväksyä ne kysyvät - hyväksyä, että tämä meni nyt tässä elämässä näin.
