Uutuuskirja väittää: rikollispomo Keijo Vilhunen eli vankilassa kuin kroisos – ”Olihan se ihan uskomatonta, minkälaisia bileitä meillä oli”

Valtaosan elämästään rötöksiä tehnyttä ja vankiloissa istunutta rikollispomo Keijo ”Keke” Vilhusta, 62, on kuvailtu Suomen alamaailman pelätyimmäksi ja vaikutusvaltaisimmaksi mieheksi.
Nyt hänen värikkäistä vaiheistaan on julkaistu Aki Linnanahteen, 43, kirjoittama teos Vilhunen (2020), jossa kerrotaan konkreettisella tavalla myös rikollispomon nauttimasta asemasta kotimaisten konnien keskuudessa.
Uutuuskirjan luvussa ”Sörkan keisari” kuvaillaan, kuinka vasta kolmekymppinen Keke Vilhunen otti nopeasti paikkansa vankilahierarkian huipulla 1990-luvun alkuhämärissä pahamaineisessa Helsingin Sörnäisten vankilassa.

Uutuuskirjassa kerrotaan, että vielä 1990-luvun alussa vankiloissa kovinta valtaa käyttivät vanhan liiton konnat, kuten klassiset kassakaappimurtajat. Sosiaaliseksi ja karismaattiseksi kuvailtu Keke tutustui heihin nopeasti ”Sörkassa.”
Sörkan uusi tulokas pääsi nopeasti niin sanotuksi putsariksi, joka vastaa muun muassa vankiosaston puhtaanapidosta. Se on kirjan mukaan vankiloiden halutuimpia pestejä. Siinä vanki pääsee liikkumaan melko vapaasti vankilassa ja luomaan samalla suhteita.

– Pyöritin 90-luvun alussa jo useamman vankilan pilvi- ja pirikauppaa, Keke kehaisee kirjassa.
Johtovankien asemaan nopeasti kohonnut Keijo Vilhunen sai kirjan mukaan nautiskella Sörkassa luksuksesta, josta moni muurien ulkopuolella saattoi vain haaveilla.
Linnanahde kuvailee, kuinka Keke kurlasi vankilan länsisiivessä konjakkia ja söi sisäfileetä.

– Sörkan vankilassa 1990-luvulla rikollispomot elivät melkein kuin alemman tähtiluokituksen saaneessa hotellissa. Kalliita viinoja heiteltiin muovipulloissa muurin yli tai junailtiin muurien sisäpuolelle kontaktien avulla, kirjassa väitetään.
Rikollispomo puolestaan väittää kirjassa hyödyntäneensä eristysvankien oikeutta tilata kaupungilta haluamiaan raaka-aineita.

– Minä toimitin heille selliin huumeita ja niitä vastaan sain järjesteltyä kaikenlaista herkullista itselleni ja kavereille.
– Olihan se ihan uskomatonta, minkälaisia bileitä meillä oli. Musat soi täysillä, kun syötiin hyvin ja juotiin kalliita viinoja, Vilhunen väittää uutuuskirjassa.
Opuksessa myös vihjataan vanginvartioiden olleen ainakin osittain tietoisia ja jopa mahdollistaneen rangaistusvankien rellestämistä.
– Ei ole täysin mahdoton skenaario, että joku tai jotkut vartijat olisivat voineet saada mukavan ylimääräisen tilin tekemistään palveluksista, Linnanahde kirjoittaa.

– Kuten missä tahansa muussakin ammattiryhmässä, myös vartijoissa on henkilöitä, jotka ovat muita valmiimpia keskustelemaan yhteistyöstä. Minä uskon, että yhteistyö toimii parhaiten, kun molemmat hyötyvät ja saavat jotakin, Keke puolestaan muotoilee.
Kursivoidut kohdat ovat siteerauksia Aki Linnanahteen kirjasta Vilhunen (Otava).